Porakaivo ja kaivonporaus tuovat kesähuvilalle turvan

Kesämökkeily (tai oikeastaan tähän aikaan vuodesta talvimökkeily) on nyt jotenkin pop. Olen itse päässyt nauttimaan Turun saariston kauniista maisemista jo yli vuoden ajan tyttiksen perheen kesähuvilalla. Nyt sähkökatkosten aikaan tulin pohtineeksi paljon mm. vedensaannin ja vesivarantojen merkitystä. Tässä siis hieman lisää ajatuksiani!

Porakaivo on yksi tavallisimmista valinnoista. Siinä missä porakaivot tuova kotiin raikkaan veden, ovat ne samalla käytännössä myös sijoitus. Kaivonporaus on edukasta eikä maksa siis maltaita, mutta se nostaa varmasti asunnon hintaa ja parantaa mökin käytettävyyttä. Se luo turvaa ja tukea elämään hieman kauempanakin kuntakeskuksista ja kaupungeista. Pohjimmiltaan minäkin olen maaseudun kasvatteja, sillä maanviljelijöitä isovanhempanikin ovat olleet. Siitä sitten poika polvesta paranee ja minäkin kaupungistuin ja synnyin Turkuun. Vaikka oma asuntoni onkin kaupungissa, saariston huolettomuus ja ihana luonto tuntuvat puhuttelevan minua.

Porakaivo on yleensä noin 140 milliä halkaisijaltaan ja se porataan suoraan kallioon. Huimalta näyttävät kaivonporauksen työkoneet jyskyttävät reiän nopeasti ja varmasti. Kaivo voidaan porata suoraan kalliosta tai sitten maan läpi niin pitkälle, että kalliota tulee vastaan. Maa-aines ja pintavesi eristetään aina teräsputkellä. Putki varmistaa, että veteen ei pääse ei-haluttuja mineraaleja ja epäpuhtauksia. Ratkaisevaa porakaivossa on sen vedentuotanto: Se kuinka syväksi kaivo tulee porata, riippuu siitä, miten paljon kaivosta saadaan vettä ja millaisessa paikassa kaivo sijaitsee. Myös asiakkaan tarpeilla merkitystä. Tietysti kohdasta, jossa kallion päällä on paljon irtonaista maata, tulee porausreiästä pidempi. Jos ympäristö vain antaa periksi voidaan kaivo heti porata niin syväksy, että vettä tulee tarpeeksi.

Luonnollisesti porakaivo toimii pumpulla. Ilman pumppua vettä ei saada putkesta ylös. Wikipedian tietojen mukaan Suomessa porakaivon syvyydeksi riittää 100 metriä, mutta muualla maailmassa saatetaan tarvita jopa 900 metrin syvyyksiä. Mietin vain, että millaisilla hökötyksillä tuollaisia reikiä saadaan aikaiseksi, täytyy aika villit porakoneet olla tekijöillä että saadaan kaivonporaus kunnialla suoritettua loppuun asti. Toisaalta kyllähän Chilen kaivosonnettomuudenkin tilanteessa julmetun kokoista reikää porattiin useampia satoja metrejä (vai oliko se kilometrejä).

Perinteikäs vinttikaivo vastaavasti on korkeaan puutukeen asennettu vipuvarsi, jonka avulla kaivosta nostetaan vettä. Lirikaivo eli niin sanottu arteesisen kaivo, jossa vesi tulee maan sisältä omalla paineella. Lirikaivossa ei tarvita pumppua ollenkaan!

Nykyään kaivot voidaan hienosti suunnitella siten, että ne sopivat maaston väreihin ja muotoihin. Isoja betonisia rumiluksia ei siis tarvitse laittaa näkymää pilaamaan. Ainakin mummolassa vanha kaivo on osa perinteistä suomalaista maisemaa, joten siellä se ei haittaa. Moderni kesämökki tai -huvila ei kuitenkaan pihalleen isoja mötisköjä kaipaa. Tosin en ole varma miten noita voi piilotella, mutta kyllä siihen varmasti on useita eri keinoja.

Esimerkiksi saaristossa näkymät ovat niin kauniita, että niissä silmä lepää, vaikka viikkokausia. Odotankin jo ensi kesää, että pääsisi uimaan kauniiseen Itämereen ja nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta!