Joonas Toivosen Blogi | Opiskelijaelämää ja asiattomuuksia

Feb
6
2013

Pienyrittäjän pakolliset: Palkkaa kirjanpitäjä!


Olen jo lähes valmis kauppatieteiden maisteri. Olen käynyt jonkin verran laskentatoimen kursseja. Olen matemaattisesti suhteellisen lahjakas. Osaan käyttää muun muassa Exceliä nopeasti ja tehokkaasti. Silti oman toiminimeni kirjanpito on ihan syvältä sieltä minne aurinko ei paista. Älkää ymmärtäkö väärin, kirjanpidostani selviää kyllä kaikki tarpeellinen mitä minä tai Suomen verottaja saattaa kaivata. Itse kirjanpidon hoitaminen vain on välillä työlästä ja vaatii ajatustyötä, jonka mieluummin käyttäisin oman bisnekseni kehittämiseen.

Nyt vihdoin teinkin vuoden ensimmäisen fiksun päätöksen ja etsin käsiini tilitoimiston. Pitkän etsinnän (hakukoneissa surffaamisen) päätteeksi löytyi edullinen ja asiantunteva kirjanpitäjä Helsingistä. Sinällään paikkakunnalla ei enää nykymaailmassa ole merkitystä, koska kirjanpidon ja taloushallinnan voi tehdä täysin sähköisesti. Niin minäkin päädyin tekemään. Kuitit ja laskut, joista suurin osa muutenkin tulee sähköisesti, pitää vain toimittaa sovitusti tilitoimistolle, joka hoitaa itse kirjanpidollisen puolen. Tässä suurena apuna on e-Laskut, joita postin Nettiposti-palvelun kautta voi tilata. Lisäksi monet yritykset toimittavat laskut nykyään muutenkin jo sähköisessä muodossa sähköpostitse.

Ensimmäiset kokemukset palvelusta ovat erinomaisia. Kaikki toimii todella sujuvasti sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Tapaamiset kasvokkainkin kuulemman onnistuvat, mutta itse pidän enemmän tästä sähköisestä yhteistyöstä.

En tiedä tulenko oikeasti käyttämään hirveästi enempää tunteja oman yritystoimintani pyörittämiseen, mutta ainakin stressitasoni ovat laskeneet ja joudun nyt näkemään paljon vähemmän vaivaa. Kyllä ulkoistaminen on sitten kiva juttu! :)

Jan
24
2013

Laina-ala kutkuttavassa tilanteessa


Viimeiset kuukaudet ollaan saatu elää laina-alalla mielenkiintoisten muutosten keskellä. Ensin eduskunnassa runnottiin läpi lakiesitys, joka rajaa lainayritysten ottamia maksuja asettamalle vipeille ja luotoille niin sanotun korkokaton – eli tietyn todellisen vuosikoron, jonka yli lainan kustannukset eivät saa nousta.

Kuten jokainen vähänkään matikasta tai taloudesta ymmärtävä ihminen heti hokaa, vaikuttaa tällainen järjestely rankalla kädellä lyhytaikaisten pikalainojen kustannuksiin. Siinä missä 50 euron vippi 14 vuorokaudeksi aikaisemmin kustansi noin 10 euroa kuluina – ei tällaisia lainoja voida enää tarjota korkokaton takia. Useimmat suuret vippifirmat siirtyivätkin tarjoamaan pienempiä lainojaan puoli-ilmaiseksi ja panostavat nyt täysilaidallisella kulutusluottoihin. Myös isoakin lainaa voi hakea netistä, joten saattaa olla, että kuluttajatkin suuntaavat valintansa tästä lähin vielä isompiin luottoihin.

Se, mitä päättäjät eivät ymmärtäneet ajaessaan tätä lakimuutosta, oli tämä: Maksuhäiriöistä vain todella marginaalinen osa johtui ja johtuu oikeasti vipeistä. Paljon suurempi osa syntyy aivan arkipäiväisistä asioista, kuten puhelinlaskuista, autolainoista, luottokorteista ja asuntolainojen lyhennyksistä. Suurin osa vipeistä otetaan tutkimusten mukaan täysin arkipäiväisten asioiden, kuten ruokatarvikkeiden tai vuokran, maksua varten. Suurin osa lainojen hakijoista on keski-ikäisiä töissäkäyviä ihmisiä ja vain pieni osa lainaajista kuuluu ns. marginaaliryhmiin kuten eläkeläisiin tai opiskelijoihin. Lainat tulevat myös tarpeeseen, sillä niillä ratkaistaan usein hetkellisen rahapulan ongelmia. Kun likviditeettiä jälleen on (esim. palkan muodossa), maksetaan sekä vippi että muut laskut pois ja jatketaan tavallista elämää. Vippaaminen ei ole siis mikään bileiltojen tai ongelmaryhmien juttu. Ongelmaksi kaikki lainat ja luotot (myös asuntolainat ja luottokorttien käyttö) muodostuvat vasta siinä kohtaa, kun niistä saa periä tuhottoman suuria perintäkuluja. Aivan niin: Itse lainaa ja sen korkoja suuremmaksi ongelmaksi on vuosien varrella muodostunut perintätoimenpiteiden hinnat, jotka ymmärrettävästi siirtyvät perittävän henkilön maksettavaksi.

Omasta mielestäni lakimuutos laina-alalla oli hieman turha ja rajoittaa vapaata kilpailua. Kuten vanha sanontakin kertoo, tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa: Jos siis mielestäsi lainojen kulut ovat liian korkeita, älä ota sellaista. Nyt lakimuutoksen myötä vippifirmoja alkaa kaatuilla ja ensimmäiset uutiset tuotemuutoksista (siirtyminen vipeistä kulutusluottojen tarjoajaksi) ovat jo tulleet esille. Saatamme kohta olla tilanteessa, jossa laina-alaa hallitsevat muutamat isot firmat, jotka tarjoavat pieniä lainoja ILMAISEKSI ja ottavat kulutusluotoista tulonsa.

Pikalainojen ja kulutusluottojen kohdalla myös hinnalla on silti yhä väliä. Vaikka korot ovatkin olleet tippumaan päin, kannattaa yhä eri luottofirmojen tuotteiden hintoja vertailla. Verkko kun on täynnä erinomaisia palveluita, joissa eri kokoisten vippien ja luottojen hintavertailu käy kädenkäänteessä.

Katso kätevä vippivertailu 50-6000 euron lainoille osoitteesta http://vertailu.xn--vippi-kra.com/.

Dec
27
2012

Jälkiviisaan siivousvinkit kodin putsaamiseen


Jälkiviisaana on tietysti aina mukava kommentoida kaikkea. Ajattelin tässä nyt vielä tuon edellisen postauksen päälle tulla kertomaan erikseen asunnon siivoamisesta ja siitä tuskasta, jota mies kokee, kun joutuu ottamaan harjan tai rätin käteen ja siivoamaan. Jollain kummallisella tavalla on kovin vapauttavaa päästä eroon materiasta ja siitä krääsästä, jota on kodin nurkkiin vuosien mittaan ehtinyt kertyä kun pääsee heittelemään vanhoja tavaroita roskiin. Jotenkin sen vasta näin jälkikäteen nimittäin tajuaa, että kaikkea turhaa sitä onkin tullut säilytettyä ja laitettua kaappeihin ja laatikoiden pohjalle lojuamaan.

Noh, pölyäkin sieltä nurkista jonkin verran löytyi. Kun kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat huonekalut oli rahdattu ulos asunnosta, oli pintapuolisen imuroinnin aika. Tähän ei montaa minuttia tuhlattu, sillä tyhjä tila on varsin helppo käydä läpi (elämäni hauskin imurointikerta, vihaan sitä huonekalujen ympäriltä imurointia ja suuttimen kolahtelua jokaiseen kulmaan). Päälle sitten vielä pitkä sessio ikkunoiden pesemistä, joskin näin pakkasilla vain sisäpuolilta.

Sitten ne pahimmat kaksi siivouskohdetta: Liesi (+ muut keittiön pinnat) ja pesuhuone. Näihin ei tuntunut purevan vahvatkaan pesuaineet. Pelkäsin koko homman aloittamista jo etukäteen.

Toteampa tässä vain heti alkuun, että painepesurit soveltuvat pinttyneenkin lian puhdistamiseen. Miksei sellaista sitten voisi käyttää sisätiloissa? Miettikääpä kuinka moni mies ilolla lähtisi pesemään pesuhuonettakin, kun oikein pääsisi painepesurilla päristelemään. Kesäisin autonkin peseminen on suorastaan nautinto, kun hellekeleillä voi painella vaan nappulasta ja auto peseytyy kuin itsestään.

Toisaalta hieman hellempää, mutta yhtä tehokasta ratkaisua siivoustarpeisiin tarjoavat laadukkaat Kärcher-höyrypuhdistimet. Höyrypuhdistimet kun soveltuvat oikeastaan kaikkiin laattoihin, kaakeleihin ja liesien pintoihin. Itse jouduin omaa liettäni hinkkaamaan perinteiseen tapaan sienellä ja pesuaineella ainakin tunnin. Äidilläni olisi saattanut olla mahdollisuus ottaa Kärcherin testivoittajapuhdistin mukaan, jos olisin asiasta muistanut hieman mainita. Minä kun pyysin vain ja ainoastaan sellaisen lattianhoitokoneen. Muun muassa Kuningaskuluttajan testissä Kärcher nousi höyrypuhdistimien voittoon, joten ehkä se olisi allekirjoittaneenkin pesuhuoneeseen kelvannut. Hintaa tuollaisella kotikäyttöön soveltuvalla laitteella on parisen sataa euroa. Pesuria ei tietystikään voida käyttää esimerkiksi huonekaluihin tai muihin kosteusherkkiin pintoihin, mutta kun kämppä oli jo valmiiksi tyhjä niin mikä jottei siitä olisi apua ollut.

Noh, sujuihan se homma perinteisesti käsipelilläkin, joten ei tässä sen suurempia valittamisia näin jälkikäteen ole. Koko siivouksen ajan tietysti valitin jatkuvasti homman ärsyttävyydestä – miehekkäästi.

Dec
26
2012

Nyt on muuton aika


Turku jää nyt kauas taakse, sillä seuraavaksi suuntana onkin Islannin kauniit (ja karut) rannat. Tarkoitus olisi nimittäin viettää kevät 2013 vaihto-opiskelun merkeissä Reykjavikissa. Paikkana tuo kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta: Hieman kaukana kaikesta muusta maailmasta, puhuvat omaa omituista kieltään, vain vähän yli 300 tuhatta asukasta, talousromahdus 2008, Naton jäsen ja joka paikassa turskaa.

Muutto on helppo ulkoistaa, mutta tällä kertaa hoidin hommat paremman puoliskon kanssa kahdestaan. Siivoushommiin meni useampia päiviä – ja tavaraa rahtasin kämpästä roskikseen muovikassikaupalla. Vanhoja autolehtiä, paperiroskaa, koulutarvikkeita ja turhaksi käyneitä pankkikuitteja oli enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä voisi olettaa. Pidin mielen tiukkana ja heitin kaiken vähänkään turhaksi käyneen tavaran suoraan roskikseen. Ihmisen pitää aika ajoin uusiutua – ja nyt oli hyvä hetki sellaiseen. Vanhoja vaatteita meni sekä roskikseen, että myyntiin myös kasseittain. CD-levyjä heitin suoraan roskiin ison kasan – ja vanhoja petivaatteita rahtasin vanhempieni luokse.

Muuton yhteydessä halusin eroon myös vanhoista huonekaluistani. Tässä olisi tietysti kuljetusliike ollut kätevä, mutta kyllä vanha uskollinen Focuskin homman hoisi. Minulla oli olohuoneessa yhä edelleen se samainen työpöytä, jonka ostimme yhdessä isäni kanssa silloin kun olin ala-asteella. Hyvin tuo pöytä oli aikaa kestänyt ja minua palvellut. Tuhansittain koulutöitä sen äärellä valmistui, mutta nyt oli jo aika päästä siitäkin eroon. Samalla kiertoon lähtivät myös sohvani (joka oli istuttu lähestulkoon säpäleiksi), sänkyni ja vanhat puunväriset hyllyni. Seuraavaan kotiin sitten Islannin jälkeen ostamme varmasti yhteiset kalusteet paremman puoliskoni kanssa.

Siinä missä omien tavaroideni muutto meni omakätisesti, yritysmuutto onnistui myös kätevästi. Koska omalla toiminimelläni ei ole tavaraa kuin vain nimeksi, hoidin tavaroiden siirron itse ja muuttoilmoituksen tein ihan perinteisesti postiin.

Islannissa majoittumisen ajaksi tilasin postilta muuttopostipalvelun, jossa vanhaan osoitteeseeni toimitettavat postit kuljetetaan suoraan Islantiin (A-luokan kirjeet). Tuo palvelu pitää tilata erikseen sekä itselle että firmalle (vaikka onkin “vain” toiminimi). Pakko ne laskut ja kirjeet on sinnekin asti saada, jotta bisnes pyörii ja saadaan kaikki maksut ja tulot perille! :)

Nov
26
2012

Rentoutumista Naantalin kylpylässä: Saunominen rentouttaa kehon ja mielen


Tuli tuossa viikonlopulla rentouduttua Naantalin kylpylässä oikein yhden kokonaisen yön verran. Kokemuksena kylpylälomailu oli ensimmäiseni – ja siitä jäi ehdottomasti positiivinen maku suuhun. Osasin oikeasti ottaa rennosti ja vain makoilla altailla, saunoa kunnolla ja nauttia ruoasta ja hyvästä seurasta (parempi puoliskoni). Ajattelin, että liiallinen oleskelu saattaisi tällaisessa vanhassa karpaasissa aiheuttaa levottomuutta, mutta ei – siellä minä olin kuin kala vedessä omissa maailmoissani rentona kuin mikä.

Oikeastaan eniten tällainen perinteinen suomalainen mies (yeah right) nauttii saunomisesta. Siinä missä huoneet olivat erittäin siistit ja modernit, ovat saunan Naantalin kylpylässä hieman vanhemman oloiset. Sekä pesuhuoneet että saunatilat ovat tunnelmaltaan jotenkin hieman vanhemmat kuin bling-blingistä silmät sokeiksi vetävät huoneet ja aulatilojen hienot kalusteet ja koristeet.

Jotenkin tuntuu, että nyt olisi kylpylän syytä tilata uudet rakennustarvikkeet, pistää sirkkelit laulamaan ja pistää saunaosastokin uusiksi. Kuulin muidenkin kylpylävieraiden puhuvan aiheesta samaan sävyyn. Ei niin, etteikö saunaosastokin olisi ihan hieno. Päinvastoin, tilat ovat kyllä siistit ja varmaan ne on viime vuosikymmenellä jossain vaiheessa uusittu. Allasosasto on hieno, joskin hieman rajattu (vain 4-5 eri allasta, riippuu vähän miten sen laskee). Allasosasto on kalustukseltaan ja varustukseltaan oikein hieno, mutta jotenkin saunaosastolla tulee sellainen perinteinen “pieni uimahalli” -fiilis.

Kiuas oli taidettu uusia viimeisimpänä, sillä saunan puolelta löytyi mielenkiintoinen moderni sähkökiuas. Sähkökiuas nimittäin ei ollut päältä kovin kuuma. Eräs saunan vieraista tahallaan kävi koskemassa kiukaan metallireunoihin, jotka näyttivät olevan vain lievästi lämpimät. Sama homma kiuaskivien kanssa: Niihin pystyi lähestulkoon koskemaan. Sähkökiukaan kivet eivät myöskään pihisseet, kun niihin heitti vettä – vaan vesi tuntui valuvan jonnekin kivien alle, josta se sihisevänä nousi höyrynä ilmaan. Joku enemmän tietävä saunoja kertoi, että tämä on ihan tarkoituksellista. En aivan ymmärtänyt kiukaan toimintaperiaatetta, mutta yllätyin miten hyvät ja tasaiset löylyt laitoksesta lopulta nousi pihalle. Sähkökiukaassa oli myös eräänlainen pleksikansi, joka ilmeisesti menee kiinni, jos saunassa ei ole ketään tiettyyn aikaan. Tämän tarkoituksena on säästää sähköä ja pitää lämpö kiukaassa. Itse saunatilat siis jäähtyvät, jos siellä ei ole tiettyyn aikaväliin ketään saunomassa. Noh, nautinto tuo silti oli, olipa rakennustarvikkeiden ja remontoinnin tarpeet minkälaiset hyvänsä. Rentoutuneena suunnistimme allasosastolta kohti omaa huonettamme kylpytakit päällämme.

Iltaa istuimme lauantaina ensin kellariravintolan puolelle grillipihviä ja pippuripihviä mutustellen ja viiniä lipittäen. Viiniä ei voi nautinnoksi oikein kutsua, sillä allekirjoittaneen punkku ei ollut mikään erityisen hyvä ja talon valkoviini oli jokseenkin tiskiveden makuista. Pihvit olivat kylläkin erinomaiset. Grillipihvi olisi ollut todennäköisesti parempi ihan oluen kanssa. Tammikellarista siirryimme sitten Le Soleilin puolelle nauttimaan jälkiruokabuffetista, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Tarjolla oli kaksi pöydällistä erilaisia kakkuja, leivoksia ja pieniä konvehteja. Omaksi suosikikseni nousi suklaakakku.

Ilta jatkui aulan puolella lämpimän kaakaon ja pianomusiikin siivittämänä. Jutustelua jatkui helposti muutaman tunnin verran, jonka jälkeen päätimme lopulta painua yöpuulle. Tarkoitus oli kuitenkin rentoutua, eikä kukkua koko yötä aulassa. Yöunet maistuivat erinomaisilta ja aamulla pääsimme vielä nautiskelemaan Le Soleilin buffet-aamiaisesta. En muista milloin olisin syönyt niin hyvää ja tukevaa aamupalaa. Tarjolla oli kaikkea aina perinteisemmistä sämpylöistä ja muroista röstiperunoihin, pekoniin, nakkeihin ja kunnon munakkaisiin. Myös jälkiruokapuoleen oli panostettu, sillä kahvin kanssa tuli naposteltua niin suklaaleivoksia kuin voisilmäpullaakin. Mahtavaa!

Tarkoituksena oli ostaa tuolle kauniimmalle puoliskolleni jotain kivaa lahjatavaraliikkeen puolelta, mutta loppujen lopuksi emme hänelle löytäneet mitään. Itse päädyin kuitenkin ostamaan 50 prosentin alennuksessa olleen Gantin kevyen, mutta lämpimän vaalean neuleen. Pidin neuleesta itse aivan älyttömästi ja hintakin oli tällä kertaa ihan kohdillaan. Ihan mahtavaa, nyt on kaikki omat joululahjat tullut siis ostettua!

Nov
12
2012

Toivomukseni jouluun: Vaatteita, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa


Sieltä se joulu on jälleen tulossa ja lahjaideoita otetaan innokkaasti vastaan puolin jos toisin. Juuri eilen viimeksi tuli keskusteltua paremman puoliskon kanssa siitä, mitä jouluksi voisi toisilleen tai tuttavilleen ostaa. Itse pyysin lahjaksi muun muassa vaatteita (ainakin boksereita) ja mukavaa jouluseuraa. Oikeastaan olen aika huono ihminen ottamaan lahjoja vastaan – jos tarvitsen jotain, käyn sen useimmiten kaupasta ostamasta enkä odota, että joku muu osaisi minulle tarvitsemani ostaa. Mielestäni on silti kiva ostaa muille lahjoja aina vaatteista koruihin ja pienistä söpöistä koriste-esineistä lippuihin, lahjakortteihin sun muihin.

Toisaalta siinä missä parempi puoliskoni tilaa vaatteita netistä kuin vanha konkari niin sukulaisten lapsille kuin itselleenkin, minä vielä käyn mieluummin paikallisessa vaatekaupassa oikeasti kokeilemassa. Tiedän kyllä, että netin vaatekaupat antavat hyvän mahdollisuuden palauttaa tuotteita, jos ne eivät sovikaan päälle – ja olen minä tuolle puoliskolleni tilannut vaatteita netistä – mutta silti itse kartan tätä vielä. Tämä ei johdu siitä, että olisin jotenkin vanhanaikainen ja ajattelisin, että oikeasta kivijalkakaupasta saa parempaa palvelua. Ainut syy siihen, miksen voi tilata vaatteita netistä, on yksinkertaisesti se, että allekirjoittaneella on niin oudon muotoinen kroppa. Ihan oikeasti. Sellaiset vaatteet, jotka istuvat hartioistani sopivasti ovat usein joko liian lyhyitä (lähes napapaitoja) tai sitten järjettömiä telttoja tuosta vatsan ja alaselän kohdalta. Vastaavasti slim fit -paidat istuvat muuten paremmin, mutta usein kinnaavat olkapäistä.

En yritä tässä nyt kehua hartioita, mutta olen vain sen muotoinen ihminen, että ihan jokainen verkosta tilattu vaate ei istu ylle. Olen lisäksi sen verran laiska, etten oikeasti jaksa lähetellä väärän kokoisia vaatteita takaisin (oli palauttaminen sitten ilmaista tahi maksullista).

Toisaalta tilasin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni kengät netistä. Kävin kiertelemässä muutamassa kaupassa, vertailin hintoja ja kokeilin kenkien istuvuutta, mutta lopulta päädyin sitten kääntymään verkkokauppojen puoleen. Hinnat olivat netissä nimittäin niin paljon edullisemmat samoissa kengissä, että en keksinyt mitään syytä ostaa niitä kauppakeskuksen ylihintaisesta myymälästä. Varsinkin, kun kerran jo tiesin, että kengät istuvat hyvin ja että ne sopivat hyvin muuhun karderoobiini. :)

Hyviä syitä käyttää verkkokauppoja:

  • Valikoima on yleensä laajempi. Vaateverkkokaupoissa on oikeasti tuhansia tuotteita sekä miehille että naisille. Pienessä ketjumyymälässä puhutaan ehkä sadoista – joskus vain kymmenistä.
  • Hintataso verkossa on alhaisempi. Vaatteet saa netistä edullisemmin, koska kulut ovat suhteessa pienemmät ja volyymit isommat. Katso parhaat kaupat vaikka osoitteesta www.vaatteita.net.
  • Helppokäyttöisyys on nykyaikaa. Jokainen hiukankaan verkossa surffaillut tietää, että verkkokauppojen käyttö on todella vaivatonta ja nopeaa. Painat pari kertaa hiirulaisen korvasta, maksat tuotteet suoraan verkkopankkimaksulla ja jäät odottelemaan tuotteiden saapumista.

Oikeastaan joululahjojen tilaaminen verkosta pitäisi aloittaa nyt heti. Ainakin jos jenkkilästä meinaa tilata (kuten itse tein viime vuonna kun ostelin kaunokaiselleni korun ja kellon, jotka olisivat Suomessa maksaneet ihan liikaa) niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Melkein voisi tänä vuonna tilata veljelle ja isäukollekin jotain netistä. Harmi vaan, että konjakkia ei myydä verkossa.

Oct
12
2012

Autoklinikalle iso kiitos autoni korjauksesta!


En muista kirjoittelinko jossain vaiheessa tänne blogiini tarinaa siitä, kun menin kolaroimaan autoani pikkaisen eräässä nimeltä mainitsemattomassa ahtaassa parkkihallissa. Parkkipaikkani on noin 5 senttiä leveämpi kuin autoni ja molemmilla puolilla on ihan vieressä astetta kalliimpi auto: Toisella puolella tuliterä musta Audi ja toisella puolella samanikäinen Bemari. Bemarin toisella puolella on kiviseinä – joten sen kuski joutuu parkkeeraamaan autonsa oman parkkipaikkansa ulkoreunaan mahtuakseen edes autostaan ulos. Toisella puolella on sitten Audin lisäksi myös kiva betonitolppa, joka pienentää koko helkkarin väliä monella sentillä. Tämäkin kuski joutuu siis pistämään autonsa ihan parkkiruutunsa toiseen laitaan – ja oma paikkani on sitten siinä keskellä. Tämän lisäksi parkkipaikka on heti sisääntulorampin jälkeen oikealla. Omaa autoani vastapäätä on toinen parkkipaikka, jossa on vielä sitten yksi auto – joten en voi ajaa läpi paikalta pois, vaan joudun venkslaamaan auton ruutuun suoraan ja suoraan siitä pois. Tietysti siinä kun ruudusta pakitan pois, niin autoni takana on vielä todella lähellä rautainen putkikaide, joka vaikeuttaa ruudusta pois pääsemistä.

Yleensä minä olen ensimmäisenä paikalla ja parkkeeraan autoni ihan keskelle omaa ruutuani. Eräänä kauniina perjantaiaamuna tulin sitten hieman myöhemmin töihin ja kaikki kolme viereistä paikkaa oli sitten täynnä. Ajoin ruutuun – tosin venkslaten edestakaisin ainakin kolme kertaa, että en missään nimessä osu viereisiin autoihin. Päivä meni loistavasti, poistuin paikalta viikonlopun viettoon ja iloitsin perjantaista. Viiden maissa puhelimeni alkoi soida – ja Audi-kuskihan se sieltä soitteli ja tiedusteli, missä kunnossa autoni keula oli. Olin silloin vielä salilla ja lupasin palata asiaan tunnin sisällä. Ja voi perskele, kun pääsin takaisin rakkaalle autolleni! Keulasta vasemmalta puolelta maalia pois koko etupuskurin reunan paikalta. Ei muuta kuin soittoa vakuutusyhtiöön ja sekä oma autoni että Audi (jonka vasemman takarenkaan yläpuoli oli ottanut osumaa) korjaukseen. En ollut huomannut mitään ajaessani ruutuun (tai siitä pois…). Ei pienintäkään kolahdusta, narahdusta tai muutakaan. Minulla oli radio jopa pois päältä, varmistaakseni, että kaikki on hyvin. Hipaisu oli ollut niin vähäinen, että kummassakaan autossa pelti itsessään ei ollut ottanut edes millin kokoista kolhua – ainoastaan maalipinta oli raapiintunut molemmista autoista.

Eipä siinä mitään. Vakuutusyhtiöön puhelimitse heti seuraavana aamuna ilmoitus vahingosta ja auto korjaukseen. Ilmoituksen jälkeen googlettelin hetken ja päädyin valitsemaan korjaamoksi Turun Autoklinikan. Heidän sivujensa mukaan firmalla on kokemusta kolarikorjauksista ja vakuutukseen menevistä tapauksista muutenkin, joten ajattelin, että parempi jättää homma osaaviin käsiin – varsinkin kun vakuutukseni maksaa kaikki kulut. En ajatellut hintaa ollenkaan, enkä edes tiedä minkä hintainen kyseinen korjaus loppujen lopuksi oli. :) Minulle koko homma kustansi 150€ omavastuuna ja 20 prosenttia kaskon bonuksista.

Autoklinikka hoiti hommansa kyllä kiitettävästi. Kun lauantaina tein vahinkoilmoituksen, niin muistaakseni seuraavana torstaina sain jo auton vietyä korjaukseen. Toki siinä meni hetki, kun auton keulaa maalaltaiin – mutta lopputulos oli täysin saman värinen kuin kolhiintumaton korikin. Olen aina luullut, että maalatun ja maalaamattoman osan voisi erottaa silmällä, mutta eipä ainakaan tällä kertaa. Samaa ihmettelyä sain isäukoltani, joka oli työn jälkeen myös positiivisesti yllättynyt!

Vaikka järkytys kolarista (tai kolhiintumisesta oikeastaan) oli suuri, lopputulos oli erinomainen. Nyt on rakas autoni jälleen hyvässä kondiksessa (tai niin hyvässä kuin Ford nyt voi olla) ja mies iloisella päällä! :)

Seuraavaksi tosin näyttäisi tulevan tarpeeseen uudet talvirenkaat kilpailukykyiseen hintaan. Vanhat alkavat olla jo kohta lähes nastattomat ja pitäisi Turusta löytää sopiva rengasliike, jonka valikoimista saisi edulliseen / kilpailukykyiseen hintaan sopivan laadukkaat talvirenkaat.

Auton kanssa voi olla varma, että rahaa kuluu jatkuvalla syötöllä. Kun ei ole uutta korjausta tiedossa, niin silloin on varmasti jotain pientä ostettavaa musiikkisoittimista renkaisiin ja pyörätelineistä vahoihin. Sitä se vaan on autoilijan arki – rahanmenoa.

Sep
27
2012

Lehtitarjous, johon minäkin suostuin!


Aina silloin tällöin tulee avauduttua erilaisista tarjouksista ja humpuukipuhelinmyyjistä, joita joutuu kuuntelemaan lähes vuoden ympäri. Etenkin pienyrittäjänä myös muita kuin pelkkiä kuluttajatuotteita yritetään kaupitella jos minkälaisillakin ihme tarjouksilla. Nyt kuitenkin kävi niin harvinainen tilanne, että menin tarttumaan yhteen lehtitarjoukseen – en tällä kertaa kuitenkaan puhelimitse – vaan ihan netin välityksellä.

Aikaisemmin jo otin jonkun diilipalvelun (en muista mikä niistä) kautta kolme kuukautta johonkin parinkympin hintaan tätä kyseistä tuotetta. Luulin tilatessani saavani ensimmäiset kolme kuukautta tuolla tarjoushinnalla – ja että tilaus jatkuisi tämän jälkeen automaattisesti. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kolme kuukautta lehteä tuli, ja siihen se hupi sitten loppuikin. Kukaan ei soittanut perään ja tarjonnut lisäsopimusta. Tässä kohtaa voisi tietty ruveta pohtimaan, että miksi minulle ei sitten soitettukaan koskaan – olisihan tuo tietysti fiksu tehdä ns. hoitosoitto perään ja tiedustella mitä mieltä olin itse tuotteesta ja haluaisinko ehkä lisääkin sitä namia ;) Tässä tapauksessa olisin halunnut!

Nyt moni tietysti miettii, että mistäköhän järjettömän hyvästä lehdestä se mies nyt höpäjää. Onkohan se tullut hulluksikin, kun pyytelee, että lehtimyyjät soittelisivat. No on se! Nimittäin kyseessä oli paras mahdollinen Top Gear tarjous! Aikaisemmin otin sen diilipalvelusta – mutta tällä kertaa ihan lehden omilta kotisivuilta. Ja tälläkin kertaa sen sai hintaan 19,90€ / 3 kuukautta! Ja päälle vielä Jeremy Clarksonin kirjan! :D Odottelen jo innolla, että millainen opus sieltä on oikein postissa tulossa.

Harvemmin tulee muita lehtiä luettua, sillä aikaa ei jotenkin tunnu töiden ja harrastusten jälkeen riittävän. Netissä hengaaminen vie sitten ne pienetkin vapaa-ajan rippeet kotisohvalla (ja tietysti leffat ja töllösarjat), joten helpolla ei lehteä tule käteen temmattua. Jotenkin Top Geari vaan iskee niin syvälle autointoilijan sydämeen, että sille on silti pakko tehdä aikaa. Mökillä se on mahtavaa iltalukemista ja kotosalla luin noita ensimmäistä kolmea (se diili) aina iltaisin ennen koisimista. Ja oikeasti jopa luin – en vain selaillut. Artikkelit oli hyvin kirjoitettuja ja kuvitukset hyviä! :) Innoistuin jopa niin, että ostin pari irtonumeroakin ihan vaan siitä syystä kun eivät helkkari soittaneet ja pyytäneet mua kestosopimuksella mukaan.

Noh, nyt on siis onneksi tulossa kolme seuraavaa numeroa kotiovesta sisään asti. Tällaista tällä kertaa.

Katso parhaat tarjoukset tästä: http://xn--lehti-kra.net/

Sep
27
2012

Autokoulu, johon voit luottaa


Tuli tässä taas hiukan duunissa täällä Tampereen päässä keskustelua siitä, että mihin omia lapsiaan kannattaa viedä autokouluun. Sinällään, näin vuosien päästä ajateltuna, sillä ei ole oikeastaan suurta väliä. Kun on perushommat oppinut, niin varmuus ajamiseen tulee oikeasti ajamalla. Ainakin allekirjoittaneen mielestä. Sillä hetkellä, kun autokoulu pitäisi maksaa ja kun lapsesi siellä on, on oikealla valinnalla tottakai enemmän merkitys. Hinnoissa nimittäin saattaa olla suuriakin eroja sekä paikkakuntien että itse yritysten välillä. Jostain saat tonnilla jo paljon, jossain sillä ei päästä vielä puoliväliinkään. Kilpailu alalla on toki kovaa, joten loputtomiin ei hintojakaan voida nostella.

Lapsellesi (tai nuorelle, lapsihan tuo kohta 18-vuotias ei kaikissa merkityksissä enää ole) tärkeää voi olla myös autokoulun imago. Jokainen ei halua ajamaan sillä vanhalla Mazdalla tai huristelemaan edestakaisin Huyndailla, vaikka ei näissä autoissakaan mitään vikaa oikeasti olisi. Osa autokouluista nimittäin kilpailee nykyään myös tuliterillä ajokeilla. Toisilla on tuliterää Mersua ja löytyypä muutamalta firmalta Type R:ää ja jotain pikkaisen kovaviritteisempää sporttiakin (ihan siis tyyliin Fiesta tai Focus ST:tä ja sen tyyppistä, hulluhan se autokoulu olisi jos ostaisi jonkin M3:n tai RS4:n menopelikseen). Varmasti moneen nuoreen, etenkin mieheen mutta ehkä jokuseen naiseenkin, tämä varmasti vetoaa todella vahvasti. Minäkin olisin halunnut nuorempana maksaa sen pari kymppiä tai vaikka satasenkin enemmän autokoulusta jos olisin pääsyt päristelemään parisataa heppaisella ajopelillä. Tuollaista pikkusporttia on vielä helppo käsitellä ja se antaa periaatteessa ihan hyvän tuntuman tuohon autoiluun, vaikka pikkaisen vanhaa Golffia kovempaa kiihtyykin.

Noh, työpaikallamme siis nousi keskustelu siitä, että onko sillä väliä minkä autokoulun valitsee. Mielestäni lapsen turvallisuus ennen kaikkea. Se, että ajokalusto on suhteellisen uutta (ei väliä onko siellä pikkasen sportimpaa autoa vai jotain vähän syövää uutta ecoFordia) on tärkeämpää. Autokoulun pitäminen on tässä maassa luvanvaraista toimintaa ainakin ymmärtääkseni. Joten henkilöt firmojen takana ovat satavarmasti luotettavia ja voidaan uskoa, että siihen ei tarvitse oman perheen puuttua. Kalustokin nyt on varmasti turvallinen – mutta maailmassa sattuu aina vahinkoja, joten siksi itse lähinnä haluaisin vain tietää, että kalusto on suhteellisen uutta, jotta vahinkojen todennäköisyys pienenee :)

Yksi suuri tekijä on tietysti raha. Mistä saa halvimmalla ajokortit vaikkapa täällä Tampereella? Se on sitten tietysti vanhempien tai yleisesti maksajan päätettävissä, että laittaako sitä hauskat ajoneuvat vaiko turvallisuuden vaiko rahan etusijalle. Itse ajelin omat autotuntini helkkarin isolla kuorma-autolla ja hieman vanhemmalla japanilaisella sedanilla. Tuo sedani olisi tietysti voinut olla uudempikin, mutta hyvin se silti meni. Ei ollut vaaratilanteita ja kaikki meni nappiin.

Ehkä sitten loppujen lopuksi vielä hintaakin tärkeämpi seikka on autokoulun tavoitettavuus. Vanhemmat vain harvoin ehtivät kuljettaa lapsiaan edestakaisin kaikille autokoulun teoriatunneille. Kannattaa siis ehkä valita sellainen autokoulu, jonne lapsi pääsee kätevästi linja-autolla – ja joka voi tunteja varten sitten tulla hakemaan lapsesi hänen haluamastaan paikasta.

Katso oma suosikkini tästä: http://hameenautokoulu.fi/

Sep
12
2012

Henkilöstökoulutus, josta on apua!


Aika ajoin tulee duunissa osallistuttua erilaisiin koulutus- ja valmennustilaisuuksiin. Välillä näihin tulee suhtauduttua aika skeptisesti, vaikka siihen ei ole oikeastaan mitään syytä. Koulutuksen tarkoituksena on kuitenkin joko parantaa osaamistani tai palauttaa mieleen jo opittuja asioita. Eihän siinä ole mitään väärää. Silti moni meilläkin suhtautuu kaikkeen koulutukseen hyvin varautuneesti ja saatta kokea sen ajan tuhlaukseksi. Henkilöstökoulutus pitäisi osata nähdä aina positiivisena asiana. Kun henkilöstö on osaavaa ja kun sen osaamista kehitetään eteenpäin, viihtyy henkilöstö myös työssään paremmin. Valmennus- ja kokoustilanteet tulee vain rakentaa innostaviksi, interaktiivisiksi ja mielenkiintoisiksi. Tylsät PowerPoint-sulkeiset ovat niin ysäriä ettei mitään rajaa. Nykyään pitää olla leikkejä ja jotain tekemistä. Kuulijakuntaa pitää osata aktivoida ja sen mielenkiinto pitää osata pitää yllä.

Tietysti, jos puhutaan laajemmasta koulutuksesta (esim. ennen työsuhteen alkamista tai kun osaamista täytyy monipuolistaa) saattaa se kestää muutamasta päivästä jopa viikkoihin tai kuukausiin. Omassa työnkuvassani tälläiselle ei oikeastaan ole tarvetta, sillä käytännössä joudun kouluttamaan itse itseäni jopa päivittäin. Kiinnostuin vain hommasta hieman enemmän, kun parempi puoliskoni kävi koulussaan muun muassa esiintymistaidoista ja neuvottelutaidoista hyvät kurssit ja teki erään suurehkon projektityön vakuuttavuudesta ja vakuuttavasta esiintymisestä. Esimerkiksi esiintymisjännityksen hallinnasta ja esimiesvalmennuksesta olisin kuitenkin erittäin kiinnostunut kuulemaan lisää. En oleta, että minua tällä hetkellä osaisi kovinkaan moni kouluttaa tekemään itse teknistä puolta työstäni paremmin. Tiedän kyllä mitä teen päivittäin – ja tiedän miten sitä voidaan parantaa (kyse on viitsimisestä, ei osaamisesta), mutta juuri kanssakäymiseen, työhyvinvointiin ja esiintymiseen haluaisin valmennusta. Miten ihmeessä esimerkiksi suuren yleisön edessä esiinnytään vakuuttavasti?

Ihan vain itsevarmuuteen ja yhteiseen työskentelyynkin olisi hyvä saada perustavaa henkilökoulutusta. Esimerkiksi työyhteisön pelisäännöt olisi hyvä käydä yhdessä läpi ja saada selville mistä mahdolliset ristiriidat voisivat johtua ja miten konfliktitilanteisiin tulee reagoida.

Vaikka olenkin tällä hetkellä ns. asiantuntijatehtävissä, kaipaisin opastusta myös ihmisten johtamiseen. En toki tällä hetkellä johda ketään, mutta tulevaisuudessa haluaisin nousta yrityksemme portailla ylöspäin kohti jonkinasteista “johtajuutta”. Koulutuksella haluaisin aukaista silmäni ja päästä nyt jo näkemään tarkemmin, millaista hyvä johtajuus oikeasti on. En kaipaa viikkojen mittaisia pitkiä kursseja ja sessioita, mutta muutama päivä olisi ihan paikallaan.

Löysin hyviä henkilöstokoulutuksen koulutuspalveluita tarjoavan yrityksen myös jo valmiiksi: http://www.valmennustalovirta.fi/. Johonkin tuollaiselle ihan peruskurssille (muutama päivä – tai vaikka vain yksi päivä) olisi niin mielenkiintoista päästä! :) Pitää ehkä nykäistä omaa pomoa hihasta ja kysellä, oisko meille mahdollista saada jotain vastaavaa!