Kuten tuossa ylempänä jo todettiinkin, oikein hyvää analyysia. Pyörittelin itse laatuun ja suorituskykyyn liittyviä asioita lopputyöni aikana ja välillä tuntui, että uutta termiä pukkasi ovista ja ikkunoista. Käytännössä sitten huomasi, että vieläkin monessa yrityksessä ajatellaan laadunhallinnan ja laatujärjestelmän olevan jotakin todella erikoista ja erillistä, ei päivittäistä toimintaa. Ei ajatella, että laatujohtamiseen siirtyminen on strateginen valinta, ts. yrityksellä on “ongelma”, johon järjestelmällisellä ja perustellulla laadunhallinnalla isketään. Ei siis _tehdä_laatujärjestelmää.

Olenkin alkanut määrittelemään nykyisin laadun – varsinkin toiminnan laadun – sanomalla, että se on sitä, että otetaan pää pois perseestä. Mitkään hienot prosessikaaviot, sertifikaatit tai käsikirjat eivät auta, jos asiakas päivittäin törmää epäjohdonmukaiseen ja usein kummallekin osapuolelle kalliiseen sähläämiseen. Usein taidetaan vain valitettavasti ottaa ISO-standardi käteen ja varmistetaan kohta kohdalta, että omasta firmasta löytyy kaikki siinä vaadittava ainakin teoriassa, eikä mietitä ollenkaan miksi tätä todella ollaan tekemässä. Voisi sanoa että lain kirjain toteutuu, mutta henki ei.

Jäin miettimään kirjoittamaasi “Laatujärjestelmät siis määrittelevät sen, mitkä prosessit täytyy olla määritelty… Eikä suinkaan sitä, miten ne toteutetaan.” Mielestäni näin tehtiin usein 90-luvulla ja tuotettiin juuri noita dokumenttipinkkoja ja laatukäsikirjakansioita hyllyyn pölyttymään. Nykyisin tavoitteena, ainakin teoriassa, on kehittää koko yrityksen toimintaa, toisin sanoen sitä miten tehokkaasti sen prosessit, sekä hallinnolliset että tuotannolliset, toimivat. Ja tähän liittyy juuri prosessien toteuttamisen suunnittelu, kehittäminen, seuranta ja suorituskyvyn mittaaminen.

Ohoh, taisinpa taas innostua, tämä aihe on suhteellisen lähellä sydäntäni )
Toivottavasti tenttisi meni hyvin!