Laatu: Mitä laatu oikeasti on?

Omista mielenkiintoisista kurssivalinnoistani johtuen avaudun seuraavasta aiheesta: Mitä se laatu on? Miten laatu voidaan määritellä ja onko yhden huippulaatu toisen “roskalaatua”? Miten laatu voidaan määritellä objektiivisesti? Päiväkausia olen joutunut pyörittelemään näitä ajatuksia päässäni. (Kiitos ohjelmistotuotannon turha kurssi!)

Näihin kysymyksiin en ole saanut vielä kunnollista vastausta. Laatujärjestelmä, laadunhallinta, laaduvalvonta, laadunsitäsuntätä. Termit lentelevät ees sun taas tunnista toiseen päivä päivän perään.

Let’s cut to the chase –Wikpedian määritelmän mukaan:

Laatu-termiä käytetään kuvaamaan esineiden, ihmisten tai prosessien ominaisuuksia ja haluttavuutta. Välineiden ja toiminnan ominaisuudet ovat suhteellisen objektiivisia asioita. Ne voidaan määritellä ja luetella hyvinkin tarkkaan. Subjektiiviseksi laatu muuttuu vasta, kun erilaiset käyttäjät arvioivat sitä omien tarpeidensa ja kokemustensa pohjalta.

Tuote on siis objektiivisesti laadukas, jos se täyttää spesifikaationsa. Onko tuote kuitenkaan laadukas edes objektiivisesti, jos se täyttää spesifikaationsa, mutta spesifikaatiot on luotu virheellisten tarvemäärittelyiden pohjalta? Millä tavoin spesifikaatiot ja tarvemäärittelyt siis vaikuttavat objektiiviseen laatuun?

Subjektiivinen laadun käsite on tässä mielessä helpompi ymmärtää. Tuote on laadukas (eli niin hyvää laatua, huippulaatua), jos se tyydytyttää ihmisen tarpeet riittävän kattavasti. Subjektiivisuudessa on se hieno puoli, että oikeaa ja väärää ei voida erotella. Jokin on mielestäni laadukas, ja sinulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Asia vain on niin, kun minä kerran olen sitä mieltä. Markkinataloudessa tilanne on mielenkiintoisempi. Subjektiiviset laatukäsitykset tulisi ymmärtää markkinoiden kokonaisuutena, yleisenä keskiarvona.

Laatujärjestelmä

Mikäs helvetti on sitten laatujärjestelmä?

“Laatujärjestelmä on käsite, jota käytettiin erityisesti 1980-90-luvuilla kuvaamaan organisaatioiden laatutoiminnan kokonaisuutta.” (Wikipedia)

Ja kuten meillekin ohjelmistotuotannon kurssilla ilmeisesti jossain vaiheessa mainittiin: Laatujärjestelmä = Yrityksen toimintatavat.

Termille laadun hallinta (quality management) alisteisia ovat taasen

Laatupolitiikka (quality policy)
Laadunsuunnittelu (quality planning)
Laadunohjaus (quality control)
Laadunvarmistus (quality assurance, QA)
Laadun parantaminen (quality improvement)

Laatujärjestelmät siis määrittelevät sen, mitkä prosessit täytyy olla määritelty… Eikä suinkaan sitä, miten ne toteutetaan. Oman ymmärrykseni mukaan näitä laatu- ja laadunhallintajärjestelmiä tarvitaan pääasiassa näin ollen seuraaviin tehtäviin:

Antamaan raamit toiminnalle
Löytämään sidosryhmien keskeiset tarpeet
Lisäämään asiakkaiden luottamusta
Hallitsemaan toimeksiantoja
Lisäämään best practices -käytäntöjen läpinäkyvyyttä
Auttamaan best practices -käytäntöjen viemistä “lattiatasolle”
Määrittelemään dokumentoinnin

Näistä johtuen prosessien analysointi ja kehittäminen on mahdollista. Organisaatio voi parantaa toimintaansa vain tuntemalla nykyiset tapansa ja prosessinsa.

Nyt mulla meni jo ajatukset solmuun. Palataan CMMI:n ja ISO-standardien pariin vaikka joku toinen kerta?

Tags: laatu

Koulumaailman pähkinöitä | admin December 5, 2009

3 Comments to “Laatu: Mitä laatu oikeasti on?”

By Ari, December 10, 2009 @ 5:28 pm

Hyvää analyysia. Esitit yksinkertaisen, mutta vaikeasti ymmärrettävän asian kansankielellä. Siihen ei moni tekniikan lisuri pysty.
By admin, December 10, 2009 @ 6:02 pm

Kiitoksia! Toivottavasti näistä omista analyyseistä on myös huomenna tentissä apua!
By Mervi, January 3, 2010 @ 8:40 pm

Eksyin blogiisi etsiessäni ohjelmistotuotantoon liittyvää matskua ja silmiini osui tämä erittäin oivallinen tekstisi.

Kuten tuossa ylempänä jo todettiinkin, oikein hyvää analyysia. Pyörittelin itse laatuun ja suorituskykyyn liittyviä asioita lopputyöni aikana ja välillä tuntui, että uutta termiä pukkasi ovista ja ikkunoista. Käytännössä sitten huomasi, että vieläkin monessa yrityksessä ajatellaan laadunhallinnan ja laatujärjestelmän olevan jotakin todella erikoista ja erillistä, ei päivittäistä toimintaa. Ei ajatella, että laatujohtamiseen siirtyminen on strateginen valinta, ts. yrityksellä on “ongelma”, johon järjestelmällisellä ja perustellulla laadunhallinnalla isketään. Ei siis _tehdä_laatujärjestelmää.

Olenkin alkanut määrittelemään nykyisin laadun – varsinkin toiminnan laadun – sanomalla, että se on sitä, että otetaan pää pois perseestä. Mitkään hienot prosessikaaviot, sertifikaatit tai käsikirjat eivät auta, jos asiakas päivittäin törmää epäjohdonmukaiseen ja usein kummallekin osapuolelle kalliiseen sähläämiseen. Usein taidetaan vain valitettavasti ottaa ISO-standardi käteen ja varmistetaan kohta kohdalta, että omasta firmasta löytyy kaikki siinä vaadittava ainakin teoriassa, eikä mietitä ollenkaan miksi tätä todella ollaan tekemässä. Voisi sanoa että lain kirjain toteutuu, mutta henki ei.

Jäin miettimään kirjoittamaasi “Laatujärjestelmät siis määrittelevät sen, mitkä prosessit täytyy olla määritelty… Eikä suinkaan sitä, miten ne toteutetaan.” Mielestäni näin tehtiin usein 90-luvulla ja tuotettiin juuri noita dokumenttipinkkoja ja laatukäsikirjakansioita hyllyyn pölyttymään. Nykyisin tavoitteena, ainakin teoriassa, on kehittää koko yrityksen toimintaa, toisin sanoen sitä miten tehokkaasti sen prosessit, sekä hallinnolliset että tuotannolliset, toimivat. Ja tähän liittyy juuri prosessien toteuttamisen suunnittelu, kehittäminen, seuranta ja suorituskyvyn mittaaminen.

Ohoh, taisinpa taas innostua, tämä aihe on suhteellisen lähellä sydäntäni )
Toivottavasti tenttisi meni hyvin!