On mielenkiintoista seurata koiranomistajien arkea. Itse olen aina ollut ennemmän kissaihmisiä, sillä meillä oli lapsuudenkodissani pari lyhytkarvaista brittiläistä (kissaa siis), mutta vuosien myötä olen oppinut pitämään myös noista “ihmisen parhaista ystävistä”. Koiran kanssa mielestäni suurin juttu on kuitenkin sen persoonallisuus: Sellaiset pienet ja äkäiset pikkuveitikat ovat hauskoja hetken, mutta liiallinen aktiivisuus ja jatkuva hyppiminen ja pomppiminen käyvät hermoille.
Vastaavasti isommat koirat, kuten kultaiset noutajat, ovat koulutuksen jälkeen todella lempeitä ja fiksuja. Sellaisen voisin nähdä myös omassa omakotitalossani muutamien vuosien päästä. Loikoilen sohvalla iso valkoinen kultainen noutaja kainalossa ja katselemme yhdessä jääkiekon MM-kisoja. Ei ollenkaan mahdoton yhdistelmä. Isoisälläni nimittäin on tuollainen valkoinen kultsikka ja se on todella kiltti ja hyväntahtoinen.
Mitään saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa vihaista vahtikoiraa en halua. Sellainen vaatii vahvan koulutuksen ja oikeanlaisen ihmisen vierelleen ja minä en usko olevani oikea valinta. Ystäväni joka pyörittää koiratarvikkeisiin erikoistunutta verkkokauppaa on kouluttanut oman saksanpaimenkoiransa hienosti ja sitä koiraa ei tarvitse kenenkään pelätä. Silti muistot nuoruudestani ja äitini pienoinen koirapelko jäytävät omissakin syövereissäni. Toisaalta tuollainen isompi koira syökin vielä kilokaupalla enemmän kuin joku pieni tiibetinspanieli tai mäyräkoira. Lisäksi koiratarvikkeet ovat tuollaiselle isolle piskille tarpeellisempia ja todennäköisesti hieman hintavampia. Esimerkiksi koirankoppia et ihan pienelle pullukalle tarvitse, mutta isompi koira sellaista kaipaa jo pihalle.
Jos verrataan kissojen ja koirien tarvikkeita, niin kissoille tarvitaan vain joku pienehkö raapimapuu / kiipeilypuu ja kissanvessa. Ehkä pari lelua, ruokakupit ja jokunen makuupaikka. Koiralle tarvitaan sen lisäksi vielä pannat, koirankoppi, ja vaikka mitä muita koiratarvikkeita. En tiedä onko kukaan laskenut ylläpitokustannuksia tarkkaan että mitä kukin eläin tulee maksamaan, mutta ehkä olisi syytä 
Jos tässä työpäivän ratoksi vielä rustaan jonkun Excelin mikä hoitaa homman kotiin.
Toisaalta pohdimme paremman puoliskoni kanssa eilen marsuja ja hamstereitakin. Vitsi ne oli kivoja sillon joskus pienempänä. Kirosin aina kun jouduin siivoamaan niiden häkin, mutta oli niitä silti kiva pitää sylissä ja paijata. Sitten jotenkin siirryimme marsuista kissoihin ja lopulta molemmat marsuistamme kuolivat vanhuuteen…
Jos muuten kaipaat jotain hieman laajempaa listausta koiratarvikkeiden verkkokaupoista voit tutustua sellaiseen täällä.
Kun huoneistoremontti osuu omalle kohdalle, ei se enää naurata. Se homma on nyt jo pitkään pyörinyt perheeni piirissä puheissa ja ajatuksissa. Viime viikolla sitten pistettiin vihdoin hösseliksi. Olen omasta nuoruudenasunnostani muuttanut pois jo vuosia sitten, mutta nyt oli sopiva aika lähteä remontoimaan vanhaa huonettani. Tuossa samaisessa huoneessa ehtivät vuosien saatossa majoittua itseni lisäksi niin vanhempani kuin nuorempi veljenikin. Kyseistä tilaa ovat siis vuosien varrella hyödyntäneet kaikki perheenjäsenemme, mutta nyt vasta tuli ajankohtaiseksi lähteä uusimaan pintoja.
Aluksi seinistä piti irroittaa kaikki vanhat tapetit ja tilata netistä sopiva paketti uutta tilalle. Tämän jälkeen jälkiä piti hieman tasoitella ja katto maalata uuteen uskoon. Tämä sama urakka on käytännössä tehty jo koko talon kaikille muille huoneille, joten tietynlaista rutiinia otteissa alkoi jo olla. Itsehän olen näissä jutuissa vain se apumies ja isäukko tekee sitten esimerkiksi tapettien asettelun ja siloittelun lopullisesti. Tapetteja mietittiin pitkään ja makutuomarin roolissa olivat äitini ja tyttöystäväni. Lopulta vanhempani päätyivät tilaamaan tapetit Ruotsista, josta ne toimitettiinkin muutamassa päivässä. Isäni on tietysti iloinen siitä, että työ saadaan hoidettua jo ennen kesälomia, koska silloin loma-ajan voi käyttää oikeasti lokoisaan lepoon. Itsellenihän ei jää aikaa tuollaiseen oleskeluun muuta kuin alkukesän ulkomaanreissulla. Sieltä kun kotiudutaan on ensin edessä gradun viimeistely ja sen jälkeen pari muuta remonttia ja isompaa projektia.
Seuraavana vuorossa saattaisi nimittäin olla seuralle parin mökin maalaus Turun saaristossa. Näitä tällaisia projekteja on vuosien varrella tehty urheiluseuramme hyväksi jo useita – aina siltojen maalauksesta mökkeihin ja latoihin. Omakotitaloja emme ole vielä päässeet maalaamaan, mutta kun katsoo omaa maalaustyön jälkeä, niin ihan aiheellista onkin pysytellä vain saariston perukoilla.
Nyt kun suurin osa vanhan kodin remontoinnista on taas valmiina, olisi siivousta tai kotisiivousta tarjoava palvelu todellakin tarpeeseen, sillä edessä on vielä iso siivousurakka. Kodin uusimisen jäljiltä nimittäin pölyä ja erinäistä roisketta on tuon makuuhuoneen lisäksi myös hieman eteisessä ja on muutenkin jäänyt tuo “kunnossapito” vähän vähemmälle. Onneksi meillä on perheessä tämänkin alan erikoisosaajia, joten eiköhän siitä putipuhdasta saada.
Koin tässä vappuna jälleen mielenkiintoisen tilanteen, kun lähdimme istumaan iltaa kaveriporukalla. Olimme paremman puoliskoni kanssa ensin istuneet päivällä ravintolassa ja nautiskelleet maukasta pihviä ihan rauhassa kahdestaan. Aamulla olimme ensin nukkuneet pitkään, käyneet salilla ja hörppineet kahvit ja munkit iltapäivällä. Sitten siirryimme pikaisen laittautumisen jälkeen ravintolaan päivälliselle. Ruokailu meni todella sujuvasti ja tarjoilu oli hyvää (Kiitos Kultainen Hirvi – pippuripihviä, NAM!). Tulimme kotiin, avasimme muutamat juotavat ja päätimme istahtaa hetkeksi vielä alas. Kaikkea ympäröi tietynlainen seesteisyys.
Lopulta päätimme lähteä kohti kavereidemme illanistujaisia. Saavuimme keskustassa sijaitsevalle asunnolle ja rimputimme ovikelloa. Ovi aukesi ja ensimmäisenä vastaan konttasi vauva! Kyllä vain, ihka oikea elävä ihmisen vauva. Hieman tästä yllättyneenä otimme päällysvaatteet pois ja siirryimme olohuoneen puolelle esittäytymään. Siellä olivat lattialla vauvan tarvikkeet levällään aina tuteista kaiken maailman leluihin ja potkupukuihin. Kaiken keskellä kuolasi pieni ja söpö tyttölapsi, joka jokelteli ihmeissään.
Se saikin minut pohtimaan, miksi kaikille on pikkuhiljaa syntymässä lapsia? Ei lapsissa ja vauvoissa mitään vikaa ole, mutta miten tuttavapiiriini voi nykyään kuulua niin monta pariskuntaa, jotka ovat joko juuri saaneet tai saamassa lapsen? Sellasia alle kolmiovuotiaita pikkutaaperoita on nykyään jokaisella. Onko tämä joku uusi muotivillitys vai olenko tulossa vaaralliseen ikään? Sinällään en yhtään ihmettele – kyllä minäkin jossain vaiheessa haluan jatkaa sukuani ja hankkia useammankin pikkuisen perijän itselleni. Se aika ei vain ole vielä tänään. Olen yhä lähempänä kahtakymmentä kuin kolmeakymmentä ikävuotta. Minulla on opiskelut kesken ja päivätyö vasta alkanut. En ole ehtinyt hankkia itselleni asuntoa enkä edes muuttamaan tyttöystäväni kanssa yhteen. Miten nuo parikymppiset kaverini ovat kaikki jo putkauttaneet maailmaan vauvankin?!
Kai se sitten vain on niin, että toisilla elämä menee eri rataa kuin toisilla. Aikataulut ovat erilaiset ja ihmiset “kypsyvät” perhe-elämään eri ikäisinä. Meille vauvan hankkiminen ei tulisi vielä kuulonkaan, sillä suunnittelemme yhä ulkomaanmatkoja, vaihtovuotta ja kullallani on yhä muutama vuosi yliopistoa jäljellä. Minullakin on vasta ura alussa ja töiden pysyvyydestä on vaikea sanoa vielä mitään. Katsotaan mieluummin uudestaan sitten kolmen tai neljän vuoden päästä – aikaisintaan.
Jos muuten kaipaat lisää hyviä vinkkejä kaikkeen vauvoihin liittyvään saat niitä täältä.
Aika ajoin pienyrittäjällekin tulee hetkiä, jolloin rahaliikenne ei kulje halutulla tavalla. Tällöin kannattaa yksinkertaisesti kääntyä perintäpalveluita tarjoavan perintätoimiston puoleen. Itsellenikin tämä on jollain tapaa tuttu tilanne, sillä pyöritän omaa toiminimeäni. Toiminta on erittäin pientä ja nykyään enää lähinnä “harrastuspohjalta” toimivaa lisätienestien keräilyä, kun viisi päivää viikosta menee päivätöissä. Tärkeintä tämän kokoluokan yritykselle on, että raha liikkuu ja saatavat eivät jää makaamaan. Hyvä perintä toimii mutkattomasti, nopeasti ja edullisesti, sillä suuria sijoituksia rahojen keräämiseen ei voida laittaa. Myös aika on pienyrittäjällä kortilla, joten pitkäaikaiset neuvottelut velallisen kanssa voivat kuluttaa kallisarvoista työaikaa aivan turhaan.
Suomessa oikeusturva on onneksi sillä tasolla, että täällä useimmiten yrittäjä saa saatavansa ja suuria luottotappioita ei fiksulle pienyrittäjälle tule. Etenkin jos osaat lukea asiakkaitasi ja heidän tilannettaa – ja tarvittaessa tarkastat heidän maksukykyisyytensä, voidaan turhat tappiot minimoida. Allekirjoittaneella on kuitenkin jonkin verran toimituksia myös ulkomaille, missä kaikki ei aina mene kuin Strömsössä. Raha liikkuu hitaammin, maksuajat ovat pidemmät ja välillä tuntuu että laskujen maksamatta jättäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos ulkomaiset yritykset jättävät laskunsa maksamatta, tarvitaan perintäpalvelu ulkomaan saataviin. Pienyrittäjällä ei näissäkään tilanteissa ole yksinkertaisesti aikaa jäädä murehtimaan, vaan seuraavaa asiakasta pitää palvella, vaikka rahat edelliseltä olisivat yhä saamatta.
Usein maksamisesta voi sopia vielä tilanteessa, jossa laskut on jo siirretty perintään. Jos olet siis itse velallinen, kannattaa ottaa perintäfirmaan reippaasti yhteyttä ja ehdottaa, miten pystyt sekä maksamaan laskusi että jatkamaan firmasi toimintaa tai omaa elämääsi. Suurin osa perintäfirmoista on varsin joustavia ja erien määrästä ja suuruudesta voidaan sopia.
Jos haluat tutustua tarkemmin kotimaan perintään, voit tehdä sen vaikka täällä.
Tässä eräänä iltana ajattelin, että kyllä muuraus on mielenkiintoinen ala. Siis siinä mielessä, että vaikka remontit ja remontointi on ollut aina lähellä sydäntäni, niin harvemmin tulee puskettua pihalle esimerkiksi jotain isompaa takkaa tai tulisijojen mahtipontista kompleksia. Tällä kertaa kuitenkin palo sydämessäni oli aiempaa kovempi ja minun oli pakko lähteä autotalliin tutkailemaan työkalujen tarjontaa. Mitä kaikkea kummallista sieltä löytyikään aina letkuista ja sahoista, pinsetteihin, pistolapioihin, ruuvimeisseleihin ja kuutiokoloavaimiin. Kaikennäköistä tavaraa mitä en ollut vuosiin käyttänyt. Jäin itsekseni pohtimaan remontointia ja miehisyyden perimmäistä olemusta.
Siinä missä sisustuskauppaan lähtö, sen tarjontaan tutustuminen ja erilaisten rättien ja lumppujen kantaminen kaupasta kotiin on naisille eräänlainen harrastus ja sielunmessu, on miehelle vasaran ja sahan operointi lähes yhtäläinen nautinto. Se tunne, kun hikikarpalot virtaavat pitkin otsaasi ja viilettävät nenänvarttasi pitkin kohti multaisia käsiäsi ja kun selkä paskaisen ruskeana ja hiekkaisen karheana kimaltelee auringossa, kun teet remonttihommia ilman paitaa kesällä takapihan terassilla. Aivan mahtava tunne! Siihen päälle kun vielä saa kylmän ja virkistävän oluen niin ei ihme, että kesälomat menevät miehillä mieluusti remppahommissa. Mitään miehekkäämpää alfauros-touhua ei olekaan kuin remontointi, muuraus ja maalaustyöt. Pensselit esiin ja nyt lähdetään!
Kyllä siinä saunaremontit ja kylpyhuoneremontit tulevat ajankohtaisiksi, kun rahaa on hieman takataskussa ja päästään miehisesti mittelemään voimistamme. Mahtavaa pauketta ja uskomattomia suunnitelmia, kun vain saataisiin kaikki toteutettua.
Ja loppujen lopuksi kaikkein parastahan olisi jättää hommat ammattilaisille. Kun ensimmäisen kerran vasaroit itseäsi leukaan, sahaat sormilumpioon ja lyöt kirveellä polveen, niin toteat, että tilataan paikalle ammattimainen muurauspalvelu, rakennuspalvelu ja pistetään se huoneistoremontti jonkun muun kontolle.
Siirrymme itse kohti olohuoneen sohvaa katsomaan lätkän MM-kisoja. Miksi ihmeessa alunperin vaivauduimmekaan edes nousemaan ylös perseiltämme?
Aivan järjettömän hyvää ja keväistä viikonalkua vaan kaikille, vanha Joonas-setä täällä tarinoi maanantaiaamun kunniaksi omia asioitaan. Viikonlopun aikana tuli taas pohdittua maita ja mantuja niin runsaasti, että keräämällä ajatukset yhteen lyhyeen postaukseen, saan varmasti mieleni terävämmäksi ja pääni puhtaaksi tulevaa työviikkoa ajatellen. Tällä viikolla nimittäin hommia kyllä riittää ja pitäisi puskea kovaa tahtia hommia eteenpäin. Viikonlopulla tuli treenattua hieman, joskin eilen olisi voinut kyllä salilla vielä käydä runttaamassa jonkinmoisen jalkatreenin. Paino ei ole pudonnut viime viikon ns. cheattipäivästä juurikaan, mikä alkaa pikkuhiljaa huolestuttaa minua: Kesään ei ole enää pitkä matka ja paino on ruvennut jo nyt, puolivälissä laihdutuskuuria, junnailemaan paikoillaan. Vielä olisi kuitenkin ainakin nelisen kiloa pudotettavana ja tuntuu, että nesteitä keräytyy enemmän kroppaan kuin olisi tarve. Kävin vieläpä viime viikon työmatkalla hieronnassa Olarin fysikaalisessa hoitolaitoksessa Espoossa, mutta yhä tuntuu kroppa olevan jumissa samaan tapaan kuin kuuppanikin…
Viikosta toiseen olen pohtinut tuon vanhan autonrotiskoni vaihtamista. Etsinnöissä on ollut hieman uudempi, mutta yhä kompaktin kokoinen ja vähän kuluttava nuoren miehen auto, jolla voisi turvallisesti ja vaivattomasti ajella Turun ja Tampereen väliä niin kesällä kuin talvellakin. Yksi suosikkivaihtoehdoistani olisi tietysti Audi A-kolmonen, tietysti vuosimallia 2004 tai uudempi ja mahdollisimman vähän ajettu. Nuo aakolmoset ovat juuri sopivan kokoisia, tuntuvat helkkarin hyvältä ajossa, 1.6 litraisena eivät kuluta hirmuisia määriä petroolia, pysyvät pitkään ehjinä ja ovat päälle vielä turvallisia. Itse kun en ole se kaikkein paras ja varmin kuski – etenkin pienissä koloissa surffailu on vaikeaa ja en aina ihan sentilleen hahmota missä auton rajat menevät. Siinä mielessä autokoulu olisi varmasti yhä minullekin tarpeen, vaikka ajokilometrejä tulee jopa 20 tuhatta vuodessa – ajokortti mulla nyt on ollut jo vuosia. 20 tuhatta kilometriä ei tietysti pitkää työmatkaa ajavalle ole niin paljon, mutta kun allekirjoittanut tekee työmatkansa joko kävellen tai linja-autolla, niin siihen verrattuna noita kilometrejä kerääntyy turhankin paljon. Toisena vaihtoehtona olen katsellut paria Hyundaita ja Chevrolettia. Chevyt ovat nykyään varsin edullinen valinta, mutta minulla on niistä sellainen pelko takamuksessani, että hintaa on pudotettu laadun kustannuksella. Erään työkaverini vaimolla on kyllä Chevrolet Cruze, josta perhe ilmeisesti pitää paljon. Tuo Cruze on mielestäni hyvännäköinen auto, liikkuu riittävän sutjakkaasti, sillä on kokoa hieman ja se tuskin on kovin bensasyöppökään. Se vain, että joutuuko tuollaista jenkkimerkkiä rassaamaan tavallista, esim. Audia, enemmän.
Samalla tässä suunnitellaan kaverin firman esilläoloa ensi viikonlopun American Car Show:ssa. Kaikki näyttelykalusteet on tietysti jo hankittu ja rekvisiitat on suurimmaksi osaksi valmiina – aina autoista kaikkiin pieniin tilpehööreihin. On niin juhlahattua kuin nahka-asusteitakin aina omistajan kuteista myyjien asusteisiin asti. Kalustus on vuokrattu ulkopuolisilta edulliseen hintaan, niin ei tarvitse omaa puutarhakalustoa rahdata mukana koko viikonlopuksi.
Messuilta odotan runsaasti. Hienoja autoja, runsaasti kavereita ja hyvää sapuskaa. Allekirjoittaneen alkoholinkäyttö on rajallista, mutta uskon, että muilla on meno vähän enemmän päällä. Mitä olen tuota menoa seurannut ja ihmetellyt tässä vuosien saatossa, niin osalla noista messukävijöistä on myös tapana läträtä juomien kanssa. Vaikka alkoholiongelma Helsingissä ei ole mitenkään niin epätavallista kuin sitä voisi olettaa – niin nuorilla kuin varttuneemmillakaan, on noiden messujen jatkojen juomatarjoilu aivan järjettömällä tasolla.
Jälleen on takana rankka viikonloppu, joka kylläkin tällä kertaa oli rankka vain ja ainoastaan omasta tahdostani: Olen nyt ollut laihdutuskuurilla jo lähes pari kuukautta ja nyt menneenä viikonloppuna pidin laihdutusjaksoni toisen niin sanotun cheattipäivän. Niille, jotka eivät tätä konseptia tunne, todettakoon, että kun laihdutus pitkittyy, saattaa kroppa tottua hiljakseen mataliin kalorimääriin ja tahallaan hidastaa aineenvaihduntaa. Kyse on vanhasta tavasta, joka juontaa juurensa aikoihin, jolloin ihmisellä ei ollut ruokaa jatkuvasti nenänsä edessä: Kun vanha metsästäjä-keräilijä ei saanut ruokaa pitkiin aikoihin, oli tärkeää, että kroppa osasi säännöstellä omaa toimintaansa ja hidastamalla aineenvaihduntaa, säästää tärkeitä kaloreita ja auttaa ihmistä selviytymään myös nälkäisten ajanjaksojen yli. Kyse on vain selviytymiseen liittyvästä normaalista toimesta. Nykyisellään, kun ihminen saa ruokaa ympäri vuorokauden esimerkiksi Linja-autoaseman Hesburgerista – ei tarvetta säännöstelylle oikeasti olisi. Emme voi geenejämme muuttaa, joten pitkittynyt laihdutuskuuri tai erittäin suuret kalorivajeet tiputtavatkin usein aineenvaihduntasi tasoa. Jotta aineenvaihdunta saataisiin jälleen aktivoitua, kropan glykogeenivarastot täydennettyä ja henkisesti oma pää taas kuntoon, on jollain laihduttajilla tapana pitää muutaman viikon välein päivä, jolloin saa syödä juuri mitä haluaa. Itse kuulun näihin laihduttajiin.
Vaikka jojo-laihdutus ei ole terveellistä, olen jo useamman vuoden ajan harrastanut sitä: Keväällä laihdutetaan rasvat pois kesäkautta varten ja syksyllä ja talvella syödään enemmän lisälihasmassan toivossa. Vaikka vuosien varrella olen oppinut minimoimaan hieman rasvan kertymistä ja laihdutuksen haittavaikutuksia, ei tällainen jojoilu voi olla terveellistä pitkään jatkuessaan.
Noh, nyt oli laihdutuskauden toinen cheattipäivä siis tiedossa. Kävin läpi parhaat ravintolat Turussa ja tarkastelin niiden menuja netissä. Lopulta päädyin käyttämään tilaisuuden hyväkseni ja käväisin ravintola Kultaisessa Hirvessä Kupittaan puiston kupeessa. Monta kertaa olen ohi ajaessani ajatellut, että tuonne pitäisi mennä joskus käymään, mutta näidän Turussa vietettyjen vuosien saatossa en ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Joka ikisellä Cittarin reissullahan tuo olisi mahdollista, kun siitä ohi ajan – mutta tyhmä on tyhmä.
Toisaalta osana tätä laihdutusprojektin ongelmaa on lounasruokailu töissä. Aina kello yhdentoista aikoihin on jo hirveä nälkä ja tekisi mieli mitä kaloripitoisimpia ruokia aina burgereista lehtipihveihin ja jättimäisiin kotiruoka-annoksiin, mutta ne on vaan pakko skipata. Turussa oikeastaan tulee syötyä vain salaatteja BioPharman kouluruokalassa. Helsingissä ongelma ei ole ihan niin suuri, sillä valinnanvaraa on paljon enemmän. Yksi loistava valinta on tietysti thaimaalainen Tamarin Helsingissä. Thai ruoka on loppujen lopuksi yllättävänkin terveellistä. Se on vähärasvaisempaa kuin rasvaiset kiinalaiset ja sisältää runsaasti lihaa. Tietysti lihan määrä riippuu aika paljon siitä minkä thaikku ravintolan valitsee… Ja jos jättää riisin ja nuudelit vähän vähemmälle ja keskittyy lihan syömiseen tulee ruoasta melkein karppausta.
Kun ruvetaan remontoimaan, voi todeta, että rapatessa roiskuu. Allekirjoittanut on työkalujen kanssa suhteellisen käsi. Se on nähty aikaisemmin jo vanhan rakkaan punaisen Audi-paholaiseni kanssa, jossa isäukko joutui koko ajan ohjeistamaan nuorta poikaansa pienissäkin rempoissa. Nyt olen kuitenkin kovaa vauhtia aikuistumassa (eilen tuli täyteen 24 vuotta), joten ehkä olisi aika opetella jotain asioita myös remontoinnista ja oman asunnon omistamisesta ja yrityksen pyörittämisestä.
Keräsinkin tähän artikkeliin remontointiin liittyviä sanoja ja tietoja, joista itse oppisin paljon uutta. Nyt siis vain odottamaan sitä hetkeä, kun omaa kämppää pitää rempata.
- Vesikatto – eli katto joka suojaa rakennusta sateilta, säältä, tuulelta, auringolta ja muilta sääilmiöiltä – on se katto joka näkyy rakennuksessa päälimmäisenä. Vesikatto on aina merkittävä osa rakennuksen ulkoasua ja julkisivua. Osana julkisivuremonttia voidaan remontoida myös vesikatto. Tiilikatto- ja vesikattoremontit ovat usein vaikeita amatööreille, joten homma kannattaa suosiolla jättää ammattilaisten käsiin. Katon kunnostaminen ja paikkaus sekä tarvittaessa pienet huoltomaalaukset voi myös kotikutoinen remonttimies tehdä itse, joskin tällöin turvallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
- Linjasaneeraus tarkoittaa putkiremonttia. Vaikka se kuulostaa hienolta, on kyseessä ihan perinteinen viemäriputkien korjaustyö, joka tehdään linjoittain. Sana linja tässä kohtaa viittaa tapaan tehdä korjaustyöt niin, että aina päällekäisten kylppäreiden putket korjataan samanaikaisesti. Linjasaneeraus kannattaa aloittaa ennen kuin taloyhtiön putket ovat jo loppuun kuluneet ja henkihieverissä. Kun linjasaneerauksen takia jo avataan runsaasti tiloja, kannattaa samalla uusia myös kylppärin pinnat ja uudistaa esim. taloyhtiön tietoliikenneverkko.
- Julkisivuremontti on iso asia, jota ei kuitenkaan kannata pelätä. Ensiksikin, julkisivuremontteja on eri laajuisia. Osa remonteista on täysin huomaamattomia ja ei aiheuta asukkaille suurta vaivaa. Esimerkiksi pienet parvekeremontit eivät välttämättä haittaa asukkaiden normaalia toimintaa. Kuitenkin, jos julkisivuremontti sisältää myös hiekkapuhallusta ja maalausta, saattaa kemikaali- ja pölyhaitat estää asunnon käytön väliaikaisesti.
- Ulkomaalaus tarkoittaa nimensä mukaisesti maalausta, joka suoritetaan ulkona ja näin myös talon ulkopinnalla. Maalattavaa pintaa on usein enemmän kuin osaat odottaa: Keskikokoisessakin omakotitalossa saattaa maalattavaa puupintaa olla yli 500 neliömetriä, joten maalia kuluu ja töitä riittää useammaksikin päiväksi. Ulkomaalauksessa suosittelen käyttämään vain ja ainoastaan parhaita mahdollisia tuotteita, sillä väärin valitut maalit vain pahentavat alkuperäistä ongelmaa tai tarvetta. Ulkomaalauksen yhteydessä kannattaa huoltaa myös räystäskourut ja syöksytorvet.
Toinen seikka mitä tässä on tullut pohdittua on yrityksen perustaminen tähän päätyöni oheen. Oikeastaan mielenkiintoisin vaihtoehto olisi tietysti verkkokaupan bygääminen palkkatyön vierellä. Itse verkkokaupan pystyttäminen on todella helppoa, mutta ongelmaksi tulisivat varastotilojen hankkiminen ja logistiikan hoitaminen. Yksi vaihtoehto olisi luonnollisesti dropshippaaaminen – eli esimerkiksi Kiinasta hankkisi toimittajan, joka toimittaa tuotteet suoraan asiakkaille kotiin. Minun ei tarvitsisi pitää kuin todella pieniä varastoja ja vain muutamista tuotteista – suurin osa tuotteista toimitettaisiin suoraan Aasiasta asiakkaan postilaatikkoon saakka.
Yritystä perustettaessa tarkoituksena on ensin tietysti skoutata läpi vapaat toimitilat omasta kotikaupungista. Helsingissä toimitilojen hinnat saattavat olla moninkertaiset verrattuna esimerkiksi pikkukaupunkien toimistotiloihin. Toimitilojen vuokraus on joka tapauksessa helpompaa kuin oman toimiston ostaminen – ja harvoimpa hyviltä paikoilta noita toimitiloja edes saa ostettua. Ja jos varastotilasta on kyse niin eipä kalliilta alueelta kannata mitään ottaakaan. Aivan toinen juttu on sitten, jos haluaa pitää verkkokaupan lisäksi perinteistä kivijalkaputiikkia jossain keskustan lähistöllä. Periaatteessa tuon kaupan yhteydessä voisi sitten pitää myös sitä pientä varastoa.
Hyvänä esimerkkinä ottaisin nyt kotikaupunkini Turun. Täällä on runsaasti hyviä paikkoja ja lisää rakennetaan koko ajan. Se, kannattaako yrityksen ostaa tilaa kauppatorin reunalta vai esimerkiksi ICT-keskittymästä Intelligaten ympäristöstä, riippuu firman asiakkaista ja tarpeista. Ystäväni pyörittämältä pienyritykseltä löytyy omat tilat kaukaa Turun keskustasta Orikedon alueelta. Pieni omatoiminen ICT-firma ei välttämättä tarvitse isoja kilpailijoita vierelleen – varsinkaan jos klusteroitumisesta ei itselle ole mittavia hyötyjä. Tällöin keskeisen sijoittumisen hinta on korkeampi kuin siitä saatavat hyödyt.
Matkakuume on viime viikkoina ollut kova. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu varmasti siitä, että tyttöystäväni kanssa päätimme pyrkiä vaihtoon kevääksi 2013. Vaihtokohteina olemme pyöritelleet päässämme jo lähes kaikki maailman kohteet aina Antilleista Baliin ja Italian pikkukaupungeista Tukholmaan. Ajattelimme, että vaihtoon olisi helppo lähteä. Hakupaperit sisään ja laukku kuntoon ja opiskelemaan ulkomaille! Homma ei kuitenkaan ollut ihan näin yksinkertainen. Olemme useita iltoja käyttäneet sopivan kohteen etsimiseen: Ongelmiksi ovat nousseet lähinnä kurssitarjonta ja kielivaatimukset. Minä kun puhun suomen, ruotsin ja englannin lisäksi vain saksaa ja tyttis vastaavasti ranskaa. Espanja ja italia meiltä ei kummaltakaan luonnistu – näin ihan jokaiseen yliopistoon emme voi hakea. Haluamme molemmat samaan vaihtokohteeseen, sillä nuori rakkaus vaatii yhdessäoloa. Koska opiskelemme eri aloja, on vaihtoyliopistojen tarjonnassakin eroja. Yhteisten kohteiden, joista löytyy molemmille kursseja, ja jonka kieli on meille sopiva – ei hevillä löydy. Olemme nyt viimeisen viikon aikana pohtineet vaihtoehtoina muun muassa Amsterdamia, Reykjavikia ja muutamaa Ruotsin yliopistoa. Kun olemme viimein tehneet lopullisen päätöksemme, ilmoitan siitä teille täällä blogissa…
Olemme siis jo varmoja, että jonnekin me vaihtoon lähdemme – mutta se ei juuri tämän hetken matkakuumetta paljon auta. Luonnollisesti vaihtoehtona lomakuumeen hoitoon ovat myös äkkilähdöt. Hintataso on suhteellisen edullinen, mutta matkailu tähän aikaan vuodesta keskittyy pääasiassa akselille Kanaria, Egypti ja Thaimaa. Näistä Egyptissä on tullut jo käytä, Kanaria ei vielä tällä hetkellä kiinnosta ja Thaimaan matkat ovat suhteettoman kalliita. Lisäksi työt ja opiskelu rajoittavat liikkumista tällä hetkellä sen verran, ettei ihan kahden viikon reissua voi varata. Tästä syystä pidennetty viikonloppu jossain mielenkiintoisessa kaupunkikohteessa sopisi meille paljon paremmin. Esimerkiksi Finnmatkojen, Tjäreborgin ja Aurinkomatkojen tarjonnasta löytyy runsaasti vain pelkkiä lentoja, mutta halvimmat lennot löytyvät tietysti jostain lentohakukoneesta. Voit tietysti etsiä halpoja lentoja täältä.
Yksi potentiaalinen ajatus on matkata Pietariin. Allegro-junalla Pietariin pääsee Helsingistä ymmärtääkseni 3-4 tunnissa. Jos tähän laskee päälle 2 tunnin matkan Turusta Helsinkiin tulee matkan kokonaiskestoksi 5-6 tuntia. Sinälläänhän tuo vastaa jo pidempää lentoa esimerkiksi Egyptiin tai vastaavaan matkakohteeseen. Hinnaltaan nämä junaliput eivät kuitenkaan ole hirveän kalliita. Hotellivertailuista, esim. Hotels.com:sta hotellin saisi Pietarista varsin edulliseen hintaan. Lähinnä ajatuksen tasolla kutkuttaisi töistä ottaa pitkä viikonloppu (vapaaksi joko perjantai tai sitten to+pe) ja lähteä iltajunalla kohti Pietaria. Jos ajatellaan, että ottaisi töistä esim. perjantain vapaaksi ja lähtisi perjantai-illalla noin 4-5 välissä Turusta Helsinkiä kohti ja sieltä jatkaisi mahdollisimman nopeasti Venäjän rajalle olisi Pietarissa parhaimmillaan jo 9-10 välissä illalla. Tästä voisi joko jatkaa hotellin kautta suoraan istumaan oluelle johonkin paikalliseen juottolaan tai sitten ottaa iltanaposteltavaa hotellissa ja aloittaa seuraavana päivänä aikaisin kaupunkiin tutustumisen. Jos matkalta tulisi kotiinpäin sunnuntaina, jäisi paikanpäällä kulutettavaksi kokonaisina päivinä sekä perjantai että lauantai. Sunnuntainakin voisi aamun käyttää nähtävyyksien ja kauppojen kiertelyyn ja iltapäivällä lähteä kohti Helsinkiä.
Vaikka lennot ja aurinkoiset kohteet kiinnostavat enemmän, ei kaupunkilomaa Venäjällä voi tyrmätä heti suoralta kädeltä. Lennot ovat usein jopa junamatkaa halvempia, ja lisäksi itänaapuriimme matkustajan tulee hankkia oma viisuminsa. Nämä tekijät rajoittavat matkaa, joten olemme katselleet myös Keski-Euroopan kaupunkeja. Lentoja saisi halvalla mm. Budapestiin, Köpikseen ja Saksaan. Emme kyllä vielä lyö mitään lukkoon, mutta kuten tähän astikin, myös tästä eteenpäin kuumeilu sekä äkkilähdön että vaihtovuoden perään jatkuvat.
Tässä taannoin myös eräs ystäväni otti yhteyttä minuun ja ilmoitti, että hääpuku on löytynyt! Olivat Tampereelta käyneet ostamassa mahtavan puvun kesäksi – ja minullekin on tulossa kutsu ihastuttaviin kesähäihin!
Mietin tässä taannoin, että paljonkohan maksaisi oman kotisiivoojaan palkkaaminen. Aivan järjettömässä kunnossa koko kämppä – törkyä on jokaisessa nurkassa ainakin parin pienen kissan verran. Lehdet makaavat keskellä olohuonetta isossa kasassa ja keittiössä on aina viikon tiskit tiskaamatta. Jääkaappi pursuaa vanhaa tavaraa ja vaatisi ainakin kolmen raavaan miehen kantoavun, jotta se saataisiin kerralla tyhjäksi. Aivan yhtä hirveässä kunnossa on myös pienen toiminimeni toimistotilat, jotka nekin kasaavat pölyä litrakaupalla nurkkiinsa. Onneksi apuun ryntäävät siivouspalvelut. Tarvittaessa tällaiselta firmalta onnistuu myös toimistosiivous, jos innostun kotini siivoamisen lisäksi tilaamaan palvelua myös toimistolleni.
Tosi asiassa minulla ei taida kuitenkaan olla varaa tuollaiseen palveluun, vaikka kuinka kutkuttaisi pistää joku muu hoitamaan pakolliset ja ärsyttävät työt. Katson usein koulullakin, kun siivoojat vipeltävät menemään ja kaikki paikat kiiltävät taas – kunnes joku kuraisine loafereineen päätyy tuhoamaan tuon kauniin kimellyksen.
Kun vihdoin sitten päädyin imurin varteen tarttumaan, oli intoni aivan nollissa. Iskin imurin päälle ja hurina alkoi niin kovana, että sisuskalujani pakotti. Parempi puoliskoni hillui vessassa omine rätteineen. Äitimuori oli toimittanut minulle jotain supertehokkaita pesuaineita, joilla kaiken lian olisi ilmeisesti pitänyt irrota kuin ihmeen kaupalla. Siltä ei tuntunut. Hinkkasimme asuntoani, pienen pientä parinkymmenen neliön yksiöäni, tuntikausia. Ja vielä kun luulimme olevamme valmiita, oli kämppä yhtä sekasortoinen kuin aloittaessa. Imuroinnin päälle tarkoituksena oli pyyhkiä pölyt – mikä ei tehtävänä ole mielestäni lähellekään niin paha kuin vaikkapa vessan pesu tai kylppärin jynssääminen. Sain tässäkin hommassa aikaiseksi enemmän tuhoa kuin hyvää, sillä kaadoin nurkasta jalkalampun terassin ikkunan oveen – ja siihenhän tuli särö. Ei muuta kuin lasi vaihtoon ja ikkunat korjaukseen. Tätä hommaa en uskalla itse tehdä, sillä tuhoaisin varmasti viimeisetkin rippeet asunnostani. Todennäköisesti siis palkkaan lasiliikkeen hoitamaan homman puolestani. Hyvä valinta voisi olla lasiliike Kykylasi, joka Espoossa on hoidellut ystävieni talon ikkunan korjauksia pariin otteeseen. Lisäksi kun saman tuttavaperheen uuden asunnon saunan lasitus hoidettiin kuntoon otettiin palvelu tältä firmalta.
Tällä mennään, sillä nyt olen niin murheissani kaikesta, etten jaksa enää innostua siivoamisesta uudestaan. Hoitakoon joku muu likaiset työt – minä keskityn toimistollani nettijuttuihin.
JToivonen | Yleinen | admin May 8, 2012 | 
Comments (0) 