Sikainfluenssarokotus: Mitä ne sun suoneen oikeen tunkikaan?

Sitä saa mitä tilaa ja nyt on ilmeisesti tilattu jonkunlainen kunnon epidemia, mihin firmat sitten innoissaan myyvät rokotteita. Pistän foliohattuni päähän ja ilmoitan teille suoraan, että tämä sikainfluenssa on amerikkalaisten tekosia ja noista piikeistä ei tasan tarkkaan ole mitään hyötyä. Muut foliohatut voivat pistää omia ajatuksiaan sitten joukkoon!

Ensinnäkin, ennen sikainfluenssan ilmestymistä Meksikossa, katosi Yhdysvaltalaisesta laboratoriosta noin 9000 koeputkiloa espanjantautia (Lähde? Jos joku löytää niin pistäkää linkkiä). Yllätys yllätys, sikainfluenssan on todettu muistuttavan hyvin pitkälti espanjantaudin tiettyja kantoja. Noh seuraavaksi mietitään että miksi vanhukset sitten eivät kuulu siihen pahimpaan riskiryhmään vaan heidän oireensa ovat usein vähäisiä? Sattumalta juuri he ovat aikoinaan saattaneet altistua espanjantaudille ja kehittää valmiiksi vastustuskyvyn. Nyt uusi sukupolvemme on tälle taudille alttiita, kun meillä ei vasta-aineita elimistöstä vielä löydy.

Lääketehtaat ovat varmoja voittajia. Sikainfluenssaan sairastuvia lääkitään ympäri maailman rokotteilla, joilla ainakin GSK eli GlaxoSmithKline on tehnyt todella paljon voittoa. He myönsivät asian jopa omassa lehdistötiedotteessaan. Yhdysvalloissa lääkebisneksessä pyörii todella järkyttäviä rahasummia. Näin finanssikriisin aikoina oli kenties tarpeellista pönkittää lääkefirmojen toimintaa luomalla kysyntää keinotekoisesti markkinoille?

Lisäksi sikainfluenssasta on tehty medioissa aivan liian suuri asia. Siihen kuolee todennäköisesti vähemmän ihmisiä kuin tavalliseen kausi-influenssaan. Totta tosin, että sikainfluenssa tappaa hieman eri ikäistä väestöä kuin kausi-influenssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yleistä paniikkia ja PITKIÄ JONOJA ROKOTUSPISTEISIIN tarvittaisiin. Herätys nyt suomalaiset, jumal*uta!

Varsinaisista salaliittoteorioista tunnetuimpiin kuuluu tunnetun alan miehen, texasilaisen radiojuontajan ja ”tutkivan journalistin” Alex Jonesin näkemys, että sikainfluenssa on osa bioterrorismia, jonka takana on mm. Yhdysvaltain hallinto. Jones kertoo Infowars-sivustollaan hienojen kuvien kera miten lentokoneista on nähty lähtevän suihkuvanoja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vanojen laskeumat ovat oikeasti aiheuttaneet kanadalaisille ja yhdysvaltalaisille oireita ja heikentäneet heidän vastustuskykyään altistamalla ihmiset suurille määrille ulkopuolisia aineita.

Sananen sikainfluenssarokotteesta

Rokotushan on vapaaehtoinen ja Suomeen tilattu aine on Pandemrix-nimistä adjuvantillista rokotetta. Tämän sikainfluenssarokotteen haittavaikutukset voidaan jakaa useaan eri kategoriaan (kts. Sikainfluenssa.fi). Nämä haittavaikutukset ovat valmistajan ilmoittamia jo ilmenneitä tapauksia.

Hyvin yleiset haittavaikutukset (väh. 1/10 rokotetuista)

• Päänsärky
• Väsymys
• Kuume
• Lihassärky ja nivelkipu
• Kipu, punoitus, turvotus jne. injektiokohdassa

Yleiset haittavaikutukset (väh. 1/100 rokotetuista)

• Kuumotus, kutina tai mustelma injektiokohdassa
• Lisääntynyt hikoilu tai vilunväristykset
• Flunssankaltaiset oireet
• Rauhasten turpoaminen niskassa, kainalokuopassa tai nivusissa

Melko harvinaiset haittavaikutukset (väh. 1/1000 rokotetuista)

• Käsien ja jalkojen pistely ja puutuminen
• Huimaus
• Ripuli, oksentelu, vatsakipu
• Sairauden tunne
• Kutina, ihottuma
• Huono olo
• Unettomuus
• Yleistyneet ihoreaktiot kuten nokkosihottuma

Hyvin harvinaiset haittavaikutukset (noin 1/10 000 rokotetuista)

• Vaskuliitti
• Neurologiset häiriöt, kuten enkefalomyeliitti, neuriitti ja Guillain-Barrén oireyhtymä

Ongelma vain on, että neurologiset häiriöt saattavat kehittyä vuosien tai vuosikymmenten kuluessa. Nyt saamasi rokote saatta aiheuttaa siis ongelmia vasta vaikka 2020-luvulla. Mites sitten suu pannaan?

Tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista ei tietenkään ole. Tauti on uusi, ja niin ovat rokotteetkin. Joten pistetään niitä ihmisiin ja katsotaan sitten kymmenen vuoden päästä, että miten kävi.

Nopeat haittavaikutukset: Turun alueella esimerkiksi on todettu pahoja oireita muutamilla rokotteen saaneilla (asiasta uutisoi esim. Turun sanomat). Allergisia oireita, anafylaktinen shokki tai pari ja muuta kivaa – sekä useita tapauksia, joissa rokote on aiheuttanut kuumeen nousua. Kiva kun sitä heikennyttä tautia tungetaan mun kroppaan, jeah!

Kutsukaa hulluksi, jos siitä kiksejä saatte. Tää on mun FOLIOHATTU-mielipide. Rokotetta en ota, sillä joko sairastin taudin jo, tai sitten sitä ei enää tulekaan!

ps. Ne, jotka ottaa tän liian vakavasti, ampukoot itseään jalkaan. Pitäköön tunkkinsa, perkele!

Ohjelmistotuotanto: Ohjelmien tuotannon erityispiirteet

Jatkan listaamalla ajatuksiani tuosta ohjelmistotuotannon kurssista (Ohjelmistotuotannon ja OHJELMOINNIN itse asiassa… Mutta taisi se Java-osio mennä kokonaan itseopiskeluna. Ensimmäisellä ohjelmoinnin luennolla nimittäin luin läpi kaikki kurssin kalvot ja totesin, että opin enemmän lukemalla Sunin omat tutoriaalit)

Ohjelmistot siis otsikon mukaisesti eroavat perinteisistä fyysisistä tuotteista. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Usein kuitenkin (erityisesti liikejohto, sekä asiakkaan että toimittajankin puolella) unohdetaan mitkä asiat oikeasti ovat ominaisia ja erityisiä ohjelmille. Tulen käymään tässä blogipostissani näitä asioita lyhyesti läpi.

“Ohjelmistotuotanto on se tietojenkäsittelytieteen osa-alue, joka käsittelee niin laajojen ja monimutkaisten ohjelmistojen rakentamista, että kehitystyöhön tarvitaan kehittäjäryhmä (tiimi) tai useita.” [Ghezzi et al.]

1. Ohjelmat ovat monimutkaisia
Ohjelmia kehitetään ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia. Ne ovat siis jo lähtökohtaisesti monimutkaisia, sillä harvoin monimutkaisia ongelmia voidaan ratkaista yksinkertaisilla ohjelmilla. Vaikka monimutkaisuutta ja sen aiheuttamia ongelmia voidaankin vähentää hierarkisuudella, kätkemällä informaatiota ja hyödyntämällä esim. suunnittelumalleja, ei mitään häkellyttäviä ratkaisuja olla löydetty. Kompleksisuutta aiheuttavat perinnejärjestelmissä suuri koko ja oliojärjestelmissä komponenttien väliset suhteet ja vuorovaikutus.

2. Ohjelmat ovat näkymättömiä
Näkymättömyyden takia aikataulutuksen seuraaminen ja projektien etenemisen arviointi voivat aiheuttaa pienelle ihmismielelle paljon vaivaa. Puolet varatusta ajasta saattaa olla jo käytetty, koodia ei ole yhtään riviä ja silti projekti on vielä hyvin aikataulussa. Toisaalta puolet ajasta saattaa olla jo käytetty, koodi “valmis” ja testaus käynnissä, mutta silti projekti on nyt jo myöhässä.

3. Ohjelmat ovat “helposti” muunneltavia
Ohjelmaa on helppo muuttaa. Se on halpaa ja “vaivatonta”. Laitetaan koodari kirjoittamaan vaan joitain moduuleita tai moduulien osia uusiksi. Seurauksena on, että asiakas haluaa koko ajan lisää ja lisää muutoksia ja toimittaja ei ikinä pääse a) siirtymään todelliseen ylläpitovaiheeseen ja/tai b) keskittymään uusiin projekteihin.

4. Ohjelmat (tai ohjelmistoprojektit) ovat ainutkertaisia
Fyysisiä tuotteita tuotetaan usein kymmeniä, satoja, tuhansia tai satoja tuhansia kappaleita. Tällöin pystytään hyödyntämään muun muassa oppimiskäyrän (learning curve / experience curve) mukaista kustannusten pienenemistä sekä skaalaetuja (economics of scale). Ohjelmistoprojektit ovat kuitenkin usein ainutlaatuisia. Ohjelmia joudutaan toteuttamaan ja/tai muokkaamaan ympäristöön ja asiakkaan tarpeisiin sopiviksi. Lisäksi ne vaativat ylläpitoa. Vaikka uudelleenkäyttöä on pikkuhiljaa yritetty lisätä, on parametrointityö ainakin ainutkertaista (vaikka kokemuksen perusteella voidaan luoda best practices -tapoja myös esim. implementoinnille ja parametroinnin suorittamiselle).

5. Skaalautuvat huonosti
“Ainoa varma asia on muutos – on konsulttien suosikkimantra tällä hetkellä. Valitettavasti se on myös totta. Muutospaineet, jotka toivottavasti järjestelmän korkea ylläpidettävyys pystyy hoitamaan, aiheuttavat useimmiten aina kasvua. Kasvu tarkoittaa aina lisää käyttäjiä, liittymiä tai jopa kolmannen osapuolen järjestelmiä. Skaalautuvuus voidaan tiettyyn rajaan hallita ostamalla suurempia koneita, mutta keino on suhteettoman kallis jos ohjelmistoa ei voida sijoittaa pienempiin osiin.” – Teemu Ikonen, Teknillinen korkeakoulu

Tästä ei minulla enemmän sanottavaa. Saatan palata skaalautuvuuteen myöhemmin, tosin lähinnä ketterien menetelmien yhteydessä

6. Ohjelmat ovat epäjatkuvia
Auto yleensä toimii vaikka siitä jokin mutteri irtoaisikin. Ruoste tai maalipinnan ilmakuplat eivät vielä estä sinua ajamasta autolla töihin. Ohjelmat ovat kuitenkin epäjatkuvia: Pienikin virhe voi kaataa koko järjestelmän. Mitään oletuksia ei siis voida tehdä, vaan homma pitää alusta alkaen hoitaa tarkkaan. Lisäksi korjaamalla virheen paikassa A, saatat löytää virheen paikasta B.

Lisäksi ohjelmiston virheet ovat jokaisessa teoskappaleessa. Näin ei fyysisten tuotteiden tapauksessa ole. Ostaessasi kaksi hampurilaista, joista toisesta löytyy matoja, saattaa toinen olla vielä ihan syötävä. Ohjelmistoa kopioitaessa myös virheet kopioituvat (Yksi syy siihen, miksi vastuurajoitukset ovat tärkeitä sopimuksissa. Mikäli toimittaja olisi vastuussa kaikille asiakkailleen suhtellisen pienistäkin virheistä, olisivat ohjelmistot todella kalliita. Markkinataloudessa nimittäin riskit hinnoiteltaisiin jo alkuperäiseen sopimukseen. Nykyinen ratkaisu ja vastuun rajoittaminen on siis parempi valinta.)

Suurimmat ongelmat syntyvät kuitenkin kun edetään lineaarisesti eteenpäin (vaikkapa vesiputousmallin mukaisesti) ja järjestelmälle on alun perin asetettu väärät vaatimukset. Projekti etenee, toteutusmahdollisuudet muuttuvat ja asiakas haluaakin jotain muuta. Seurauksena on paniikki: Jotain pitäisi muuttaa ja siirrytään hallitsemattoman iteroinnin vyöhykkeelle. Palaillaan aikaisempiin vaiheisiin, ei tiedetä mitä tehdään ja tuhlataan resursseja aikaisempien virheiden korjaamiseen. Projekti myöhästyy ainakin seuraavasti: Todellinen käytetty aika = ( Alkuperäinen arvio * Pii ) * 1,3… Ja kustannukset kasvavat vähintään samassa suhteessa.

Mitä ohjelmistotuotannon ongelmille voidaan tehdä?

• Hopealuoteja ei ole!
• Systemaattisuudella voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia.
• Avainasemassa ovat:

1. Toiminnan kehittäminen, jatkuvan parantamisen periaate

2. Laatujärjestelmät

3. Henkilöstön kehittäminen

4. Liiketoimintalähtöinen toiminta

• Ei niinkään ”know how” vaan ”know when”.

Muistutan vielä lopuksi, että ohjelmistotuotannossakin painavat liiketaloudelliset tavoitteet. Raha on valtaa ja raha määrää mihin suuntaan kehitys kulkee. Näin käy “aina” rakastamassamme länsimaisessa markkinataloudessa.

ps. Lueskelin tässä läpi Weinbergin teesejä. Nämäkin olisi muuten voinut kurssin aikana mainita! Kurssikirjasta sentään löytyi viittauksia Weinbergin artikkeleihin

Nettikasinot & ajatuksia nettipokerista

Jaahas, tulipahan sitten pelailtua Betssonin nettikasinolla viime viikolla oikein urakalla. Se on aivan uskomatonta miten tollaseen addiktoituu. Nettipokeri vei mennessään niin että hujahti. Kolmesta neljään tuntia vierähti niin, etten edes huomannut…

Rahaa iskin alunperin tonne sen 30 euroa, hiukan ollaan siitä miinuksella. Nettikasinot tossa rikastuu kun ottaa nettipokerissakin raket jokasesta potista. Paljonkohan tollaset nettikasinot tekee muuten voittoa vuodessa keskimäärin?

Noh, herättelen vaan ajatuksia, pitemmän päällehän tossa nettipokerissa voi jäädä jopa voitolle. Pitää vaan tietää miten pelataan mistäkin paikasta ja millä korteilla saa lähteä mukaan. Pitäis osata laskea todennäköisyydet lennosta ja samalla vielä ymmärtää pelipaikan, pelaajien reaktioiden ja panoskertoimien merkitykset. Kannattaako sitä riskeerata vai ei?

Oliskohan paha laittaa itte tollanen nettikasino pystyyn? Voi olla, että jotain lupia pitäis ensin hankkia ja sittenkin se nettikasino pitäis lisensoida Maltalle. Sinnehän ne kaikki nettikasinot on lisensoitu.

Taitaa pelitilillä olla sen verran katetta vielä, että pitäskö tänäänkin vaan eksyä nettikasinoiden ihmeelliseen maailmaan? Kortit pöytään ja nettipokeri tulille, vai miten se mahto olla?

Enivei, pitäis varmaan pari strategiaopasta lukasta tässä läpi kunhan vaan ehdin ja jaksan. Kehitellä hiukan noita strategioita, että jää siinä nettipokerissa sitten loppujen lopuks voitolle. Nettikasinot ei mun rahoja ryövää, prkl!

Mitkäs on sitten verkon parhaat nettikasinot?

Itse olen jotenkin tykästynyt CasinoEuroon. Siellä tuntuu palvelu pelaavan ja pelaajat on aktiivisia. Betssonilla kaikki vaan istu hiljaa pienissäkin pöydissä ja, mikäli avasivat suunsa, haukkuivat vaan muita… Tietty kalat on aina kaloja ja pistäähän se vituttamaan.

Yks mikä tässä on pitkään pyöriny pinnalla on tuo Isildur1:n henkilöllisyys. Mies ilmestyy nettipokerin ihmeelliseen maailmaan, nettikasinot ja pelaajat on ihmeissään. Spekuloinneissa muun muassa Vikor Blomin nimi on noussut pinnalle, joskin hän on antanut lausunnon: “En ole mies jota etsitte, joten jatkakaa etsimistä.”

Noh, nettikasinoiden ympärillä pyörii nyt mystiikkaa. Nettipokeri-forumit ovat ihmeissään ja Todd Brunson ja Robert Fink ovat myös ehdotettujen nimien listalla. Who knows, who knows.

Ompa sitä sanottu, että Isildur1 olisi “paranneltu versio Tom ‘durrrr’ Dwanista”. Uskoo ken tahtoo. Ainakin meno on ollut kovaa nettipokeripöydissä.

Noh, tässä ajatuksia nettikasinoista tänään. Palataan taas astioille!

Laatu: Mitä laatu oikeasti on?

Omista mielenkiintoisista kurssivalinnoistani johtuen avaudun seuraavasta aiheesta: Mitä se laatu on? Miten laatu voidaan määritellä ja onko yhden huippulaatu toisen “roskalaatua”? Miten laatu voidaan määritellä objektiivisesti? Päiväkausia olen joutunut pyörittelemään näitä ajatuksia päässäni. (Kiitos ohjelmistotuotannon turha kurssi!)

Näihin kysymyksiin en ole saanut vielä kunnollista vastausta. Laatujärjestelmä, laadunhallinta, laaduvalvonta, laadunsitäsuntätä. Termit lentelevät ees sun taas tunnista toiseen päivä päivän perään.

Let’s cut to the chase –Wikpedian määritelmän mukaan:

Laatu-termiä käytetään kuvaamaan esineiden, ihmisten tai prosessien ominaisuuksia ja haluttavuutta. Välineiden ja toiminnan ominaisuudet ovat suhteellisen objektiivisia asioita. Ne voidaan määritellä ja luetella hyvinkin tarkkaan. Subjektiiviseksi laatu muuttuu vasta, kun erilaiset käyttäjät arvioivat sitä omien tarpeidensa ja kokemustensa pohjalta.

Tuote on siis objektiivisesti laadukas, jos se täyttää spesifikaationsa. Onko tuote kuitenkaan laadukas edes objektiivisesti, jos se täyttää spesifikaationsa, mutta spesifikaatiot on luotu virheellisten tarvemäärittelyiden pohjalta? Millä tavoin spesifikaatiot ja tarvemäärittelyt siis vaikuttavat objektiiviseen laatuun?

Subjektiivinen laadun käsite on tässä mielessä helpompi ymmärtää. Tuote on laadukas (eli niin hyvää laatua, huippulaatua), jos se tyydytyttää ihmisen tarpeet riittävän kattavasti. Subjektiivisuudessa on se hieno puoli, että oikeaa ja väärää ei voida erotella. Jokin on mielestäni laadukas, ja sinulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Asia vain on niin, kun minä kerran olen sitä mieltä. Markkinataloudessa tilanne on mielenkiintoisempi. Subjektiiviset laatukäsitykset tulisi ymmärtää markkinoiden kokonaisuutena, yleisenä keskiarvona.

Laatujärjestelmä

Mikäs helvetti on sitten laatujärjestelmä?

“Laatujärjestelmä on käsite, jota käytettiin erityisesti 1980-90-luvuilla kuvaamaan organisaatioiden laatutoiminnan kokonaisuutta.” (Wikipedia)

Ja kuten meillekin ohjelmistotuotannon kurssilla ilmeisesti jossain vaiheessa mainittiin: Laatujärjestelmä = Yrityksen toimintatavat.

Termille laadun hallinta (quality management) alisteisia ovat taasen

• Laatupolitiikka (quality policy)
• Laadunsuunnittelu (quality planning)
• Laadunohjaus (quality control)
• Laadunvarmistus (quality assurance, QA)
• Laadun parantaminen (quality improvement)

Laatujärjestelmät siis määrittelevät sen, mitkä prosessit täytyy olla määritelty… Eikä suinkaan sitä, miten ne toteutetaan. Oman ymmärrykseni mukaan näitä laatu- ja laadunhallintajärjestelmiä tarvitaan pääasiassa näin ollen seuraaviin tehtäviin:

• Antamaan raamit toiminnalle
• Löytämään sidosryhmien keskeiset tarpeet
• Lisäämään asiakkaiden luottamusta
• Hallitsemaan toimeksiantoja
• Lisäämään best practices -käytäntöjen läpinäkyvyyttä
• Auttamaan best practices -käytäntöjen viemistä “lattiatasolle”
• Määrittelemään dokumentoinnin

Näistä johtuen prosessien analysointi ja kehittäminen on mahdollista. Organisaatio voi parantaa toimintaansa vain tuntemalla nykyiset tapansa ja prosessinsa.

Nyt mulla meni jo ajatukset solmuun. Palataan CMMI:n ja ISO-standardien pariin vaikka joku toinen kerta?